Asiaa ei anneta asiantuntijan käsiin ennen kuin asiasta
tietämätön
on ensin saanut asialla harjoitella ja kokeilla.
Kuunnellaan oireita ja vain oireita.
Luotetaan kuulopuheisiin ja luulopuheisiin.
Annetaan ajan kulua, vaikka tilanne olisikin akuutti.
Odotetaan vielä vähän.
Testataan eri vaihtoehtoja ennen kuin uskalletaan myöntää,
että oikeasti tietoa ei olekaan.
Eikä varmaan koskaan ollutkaan.
Oma syysi, asiakas, olet elänyt väärin.
Oma syysi, jos luotit väärään asiantuntijaan.
Oma syysi, jos kuvittelit, että sinulla on oikeuksia.
Ohitetaan oudot oireet.
Hoidetaan oiretta, mutta ei selvitetä oireen alkujuurta.
Odotetaan vielä vähän.
Annetaan asiakkaan odottaa, sillä onhan asiakkaalla aikaa,
rahaa ja kärsivällisyyttä.
Ellei ole, vaihtakoon luukkua tai puoluetta tai kotipaikkaa
tai…
Juu, kyllä me tiedämme, millaista akuutin ongelman kanssa on
elää.
Yrittäkää nyt kumminkin vielä.
Puhutaan, kun olisi aika kuunnella.
Kuunnellaan, kun puhetta ei enää tule.
Odotetaan vielä vähän.
Annetaan ajan hoitaa.
Luuletko sinä muka jotain tietäväsi?
Ai te ette muka tiedä, mitä voi saada/anoa/pyytää?
Miksi te
ette tiedä?
Nämä ovat kuulopuheita ja luulopuheita.
Minä olen sentään asiantuntija.
Kolmannen asteen auktorisoitu asiantuntija.
Jospa tämä ajan myötä hoituisi.
Kun aikaa kuluu, asiakas oppii nöyrtymään.
Mistä minä olenkaan kirjoittanut? Maan tavasta.
Mutta
koskeeko se politiikkaa, julkista hallintoa, kulttuuria vai terveydenhuoltoa ja
sairaanhoitoa?
Tietämisen teeskentely on meille luontaisempaa kuin
tietämättömyyden myöntäminen.
On aina ollut, ja kaikkialla.
Siirrän vastuun lukijalle.
Pitäkää hyvänänne.
Annetaan ajan kulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti