Miten tyhjästä nyhjästään? Ei tämä ole improvisaation
paikka, vaan politiikan. Kun vain tietäisi, minkä ja kenen politiikan.
Huomaan yhä useammin, että taidoissani ja tiedoissani on
puutteita. Olen monella tavalla toistaitoinen.
Kun ihminen valitaan poliittiseen tehtävään, hänestä tulee
kaikkitietävä ja kaiken osaava. Pitäisikö minun pyrkiä politiikkaan? Ihan vaan
oman henkilökohtaisen kehittymiseni vuoksi? Mutta mihin politiikkaan?
Kun aloitin pienyrittäjänä monta kymmentä vuotta sitten,
hyvä ystävä antoi hyvän neuvon: ”Niin kauan kuin et palkkaa ketään, menee
hyvin.”
On mennyt vaihtelevasti, ketään en ole palkannut. Sama neuvo
näyttää pätevän edelleenkin. Olen
pahoillani, mutta en pienyrittäjänä voi asialle mitään.
Tietäminen ei enää ole trendikästä. Väinölinnat ja
Aleksiskivet saa sekoittaa ihan vapaasti. Miksi minä sitten tunnen itseni
tyhmäksi joka kerta kun huomaan, että parempi tietämykseni viihdemusiikista
kattaa hädin tuskin Beatlesit ja Abban?
Viime yönä sain luettua loppuun menestyskirjan. Koko
lukuprosessin ajan minua häiritsi se, että teksti jo oli analysoitu pitkin ja
poikin puhki kaikenlaisissa artikkeleissa ja arvosteluissa, paneeleissa ja
kirjaesittelyissä. Eivätkö ne enää luota minuun ja minun kykyihin lukijana?
Luulevatko, etten löydä oikeita jyväsiä ilman, että minua kaikin tavoin
neuvotaan. Seuraavaksi otan yöpöydälleni täysin tuntemattoman kirjan.
Jenkkipoliisi astuu pimeään taloon vain ladattu ase
kädessään. Monta kertaa illassa. Kaikilla kanavilla samaan aikaan. Sitten
kysytään, mistä me tämän aggressiivisen ja epäluuloisen asenteen olemme
oppineet. Hi, c’moon, juu siiii!
Valitettavasti maailman yleisin kieli on juuri äsken
soveltamani huono englanti.
Eräällä kylänmiehellä oli tapana kertoa rehvakkaita
neekerivitsejä. Vaikka ne jutut kerrottaisiin korostaen afroamerikkalaisia
henkilöitä, ne eivät sittenkään muuttuisi hyviksi vitseiksi. Myötähäpeä
säilyisi. Rasismia ei voi hoitaa pehmohuuhtelulla, se on pestävä ja juurittava
kokonaan pois.
Ellet ole kiltisti, minä lähetän sinut matkalle. Pakkaan
laukunkin puolestasi ja annan suunnaksi Temptation Island. Saammehan sitten
nähdä!
Ai jaa, sinä päätitkin olla kiltisti.
Ennen saattoi valita parhaan ja sopivimman. Nykyään valitaan
usein vain se luultavasti vähiten huono vaihtoehto. Kaikki ei johdu siitä, että
minusta on tullut ikääntynyt kärttytäti. On kai maailmassakin jotain
korjattavaa?
PS. Kirjahyllyni on kyllä hiukan päivittynyt, mutta minulla
ei ole siitä uudempaa kuvaa. Minua tämä kuva ei tosin lainkaan häiritse. Olen
näet siinä iässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti