Talvella talviurheillaan ja kesällä on omat juttunsa. Vauhditon
pullansyönti ja ilma-aseammunta ovat ympärivuotisia lajeja.
Melkein mihin tahansa lajiin kuuluu rehvakkaita
suunnitelmia, varustehankinnoilla brassailua, ähellystä, sähellystä, selittelyä
ja vaivihkaa autotalliin (tota, ymph!) piilotettuja välineitä.
Yleisimmät selitykset voisi nimetä maailmanperintökohteiksi,
elleivät ne olisi nykyiselläänkin äärimmäisen sitkeähenkisiä.
Kaikkeen urheiluun kuuluu paitsi atleetti itse, myös taustajoukot.
Miten otan urheilijan vastaan, kun matsi on hävitty, olo on
kuin maansa myyneellä ja taivaalta sataa tuhkaa niskaan?
Kuuntele, kehu, kannusta, tarjoa lämmintä juotavaa ja
makoisaa purtavaa, ymmärrä. Kyllä se siitä.
Miten otan urheilijan vastaan, kun matsi on voitettu,
vastustaja nuijittu maan rakoon ja vyötäisillä roikkuu kunnon nippu päänahkoja
ja kaulassa helisevät mitalit?
Kuuntele, kehu, kannusta, tarjoa lämmintä juotavaa ja
makoisaa purtavaa, ymmärrä. Kyllä se siitä.
Ja vielä: Mistään ei ilmeisesti
saa ostaa sellaista palvelua, joka veivaa raihnaisen ruumiin valmiiksi käyntiin.
Niin ettei tarvitsisi niitä kahta ensimmäistä kilometriä aina kiukutella?
Itse on aina kaikki tehtävä, vaikka ei edes oikeaksi urheilijaksi haluaisi.
Ja muistakaa: Hullun kiilto silmissä ei oikeuta liikkumaan
pimeässä ilman heijastinta.
Kirjoitelmani kuvassa on harjoitusmateriaalia vauhdittoman
pullansyönnin kisoihin. Kuva on historiallinen, nuo pullat on aikaa sitten
popsittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti