Puhutaan
ilmastosta. Sen muuttumisesta ja vaihtelevista säistä. Arvioidaan syitä,
tunnetaan seuraukset.
Alakoulussa,
kauan sitten, laulettiin talvihallasta ja kuuraparrasta. Laulettiin niin, että
koulutalon ikkunat helisivät.
Laulavatkohan
ne vielä?
Rati
riti ralla, tuli talvihalla.
Kuuraparta,
tuiskutukka, lumiviitta, harmaasukka.
Rati
riti ralla, semmoinen on halla.
Tuntuu
kuin talvi olisi enää vain pohjoisen luonnon ominaisuus. Napapiirin tuolla puolen
on vielä lunta. Etelän talvi tulee myöhemmin, jos tulee. Maa on pitkään musta
ja rapainen. Pitkä synkkä syksy imee kaiken valon syövereihinsä, salpaa
hengityksen eikä pimeys ota hellittääkseen.
Pohjoinen
talvi on lempeän pimeä, pehmeän sininen. Yöntummaa maisemaa vartioivat lumen
peittämät puut.
Rati
riti ralla, mistä tuli halla?
Tuolta
Pohjan tunturilta, Lapin lasten laitumilta.
Rati riti ralla, sieltä tuli halla.
Rati riti ralla, sieltä tuli halla.
Talvesta
on tullut lomakohde, aivan niin kuin auringostakin. Pakataan varusteet ja otetaan
mukaan matkatarpeet, suunnistetaan pohjoiseen. Lakataan arvuuttelemasta kelejä
ja lumipeitteen paksuutta, lähdetään sinne, missä talvi vielä viihtyy.
Sinne,
missä lumi on vielä lunta. Kun sauva osuu hankeen, se vastaa tutulla
narskahduksella.
Neljä
vuodenaikaa – eikö niiden pitänyt olla jokaisen ulottuvilla?
Rati
riti ralla, mitä teki halla?
Puhui
metsät puhtahiksi, jäät ja järvet kantaviksi.
Rati riti ralla, sitä teki halla.
Rati riti ralla, sitä teki halla.
Puhdas
valkoinen maailma, raikas tuuli, joka puhdistaa sielua myöten. Luistava latu
suksen alla, sujuva matka tuttujen puiden luokse, läpi tuulisen suon, ylös
kinkamaa, alas laaksoon, ylös pitkää vastaista, palkintona pitkä, liukuva lasku
takaisin majapaikkaan, kun aurinko on painumassa puiden taakse.
Tuuliset
pyrypäivät, kun latu ei anna askeltakaan anteeksi, kun tuuli kiusaa kulkijaa,
pyryttää väylän umpeen ja vaatii voimia senkin jälkeen, kun on jo kaiken vienyt.
Jokainen sentti on hiihtämällä hiihdettävä, taisteltava.
Siniset
maisemat, tuntureiden siluetit, huurteinen holvisto, korkeampi kuin katedraali.
On
onni päästä suojaan, levätä, nukkua syvää talviunta seuraavaan aamuun.
Rati
riti ralla, hyvin teki halla:
saapi
lapset lasketella, luistella ja lauleskella.
Rati riti ralla, kiitoksia halla!
Rati riti ralla, kiitoksia halla!
Laulavat
ne vielä, mutta millaisia ovat koululaulut tämän ajan lapsilla?
Puhutaanko
niille vielä hallasta ja pakkasesta?
Laulun sanat Maija Konttinen (1873-1949)
Kansansävelmä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti