Oikeastaan minulla on tänään vapaapäivä

On lauseita, jotka saavat käyttäytymään huonosti.

Niitä on paljon enemmän kuin toivoisi, mutta niin sen kai pitääkin olla.

Ihmisellä täytyy aina olla jotain kuriin palautettavaa ja kohennettavaa sielussaan.

Kyllä tämä varmaan on tärkeää, mutta kun minä en oikein tunne täällä ketään.

-       Niinpä. Olet ollut täällä jo X vuotta työssä/asukkaana/mökkiläisenä/konsulttina.

-       Miksi et ole oppinut tuntemaan ketään tai mitään? Ehkä syynä onkin oma nättinokkaisuutesi tai, mikä vielä vaarallisempaa, laiskuutesi?

-       Vai eikö kiinnosta, etkö ole utelias? Tai edes tiedonhaluinen?

Olisin minäkin tuommoisen osannut tehdä. Helppo homma.

-       Niin olikin. Ikinä et kuitenkaan edes yrittänyt.

-       Miksi et muuten tarjoutunut osaamaan ja tekemään?

-       Eikö sillä ole mitään arvoa, jos joku toinen teki?

Kyllä sinä sitten olet tehnyt suuren työn, todellisen saavutuksen.

-       Kun ylistät yhtä, on aina se riski, että aliarvioit toisia. Vaikka et aliarvioisi, voi tuntua siltä, ettet ota kaikkia huomioon.

-       Jokaisella on oma osaamisalueensa ja täydelliseen tulokseen päästään vain yhdessä tekemällä. Kyllä sinä sen tiedät.

-       Ylistäessäsi alistat, joten lopeta jo, ole kiltti.

Ai, yrittäjä? Yrittäjillä on aina rahaa, kateeksi käy.

-       Yrittäminen edellyttää oman työn hallintaa ja hallinnointia, se opettaa  varautumaan kapeikkoihin.

-       Yrittäjällä ei koskaan tule olemaan niin paljon rahaa, että sitä voisi vastuuttomasti käsitellä ja tuhlata jonninjoutavaan.

-       Kovaa työtä on muuten paljon helpompi kadehtia kuin tehdä.

Voivoi, tuossa iässä meidän lapset/koirat/kissat olivat jo/olivat vielä…

-       Aika kultaa muistot, näköjään sinullakin.

-       Voi olla, että teillä oli toisin, mutta meillä on näin.

-       Mutta meidän lapsetpas osaavat jo viittä kieltä sujuvasti/ajaa ilman apupyöriä/keskittyä differentiaaliyhtälöihin...

-       Kiva kuulla, että teilläkin jo osataan jotain!

Jaa, että yrittäjä? Ei tässä sitten kannata sairaslomaa kirjoittaa. Ei ne sitä kumminkaan pidä.

-       Onko sairasloman myöntäminen enemmän sidoksissa potilaan työpaikkaan kuin vaivan laatuun?

-       Onko sairasloma toisen palveluksessa olevien saavutettu etu?

-       Olenko minä nyt epäkunnossa vai en?

Oikeastaan minulla on tänään vapaapäivä. Niin, mitä kysyitkään?

-       Miksi sitten olet täällä? Miksi vastaat työpuhelimeesi?

-       Onko työsi sinulle kutsumus vai elinkeino?

-       Arvostatko yhteistyökumppaneitasi vain virka-aikana?

-       Anteeksi, mutta minä en nyt ymmärrä.

Somekiukuttelu on niin houkuttelevan helppoa… Tositilanteessa kun ei aina osaa nasevasti napsauttaa. Mutta ruudun äärellä, ajan ja ajatuksen kanssa. Vai eikö sittenkään?