Kirjoitus on julkaistu Pirkko Heikkilän (1933-2018) muistoksi, lähiomaisten suostumuksella.
Olin muutama vuosi sitten mukana hautausmaan siivoustalkoissa. Pirkko Heikkilä rapsutteli haravallaan Heikkilän perheen hautaa ja aloimme puhua siitä, kuinka kaunis Sammatin kirkko ja kirkkomaa ovat, ovat aina olleet. Kotikirkko oli tärkeä ja rakas.
Pirkko on päässyt perille, maallinen matka päättyi kotiseurakunnan kirkkomaahan, taivaallinen tie on alkanut.
Sammatin seurakunnan voimavarana ovat aina olleet vapaaehtoiset, jotka avustavat tapahtumien järjestelyissä. Samalla seurakunta on ollut voimavara vapaaehtoisille. Sitouduttiin, puolin ja toisin, jokainen sai palvella ja tehdä osuutensa seurakunnan parhaaksi. Uutteriin vapaaehtoisiin kuului myös Pirkko Heikkilä. Tapasimme yhdessä naisjärjestöjen edustajien kanssa seurakuntasalissa.
Tämän tekstin kirjoittamisen aikaan Sammatin seurakunta muodosti yhdessä Lohjan seurakunnan kanssa seurakuntayhtymän. Kun kuntaliitos eteni, yhtymästä luovuttiin ja perinteikkäät pienet seurakunnat ovat nykyään Lohjan alueseurakuntia.
Teksti kuvaa vuoden 2010 tilannetta. Lehteä varten otettiin uudet kuvat, nämä ovat työversioita. Käytännöt ovat voineet muuttua, tekemisen hyvä henki on oleellisinta.
Sammattilaiset naisjärjestöt ovat kotiseurakunnan voimavara
Väskynäsoppaa hyvään tarkoitukseen
Sammatin seurakunnan toiminnassa naisyhdistyksillä on aina ollut tärkeä osuus, ne ovat toimineet kotiseurakunnan luotettuna tukijoukkona ja uskollisena sidosryhmänä.
- Minä tulin Sammattiin 1949, siitä asti olen ollut mukana, muistelee Kyllikki Rinne, Sammatin Maatalousnaisten pitkäaikainen aktiivi. Yhdistyksen nimi on jokin aika sitten modernisoitu muotoon Sammatin Maaseutunaiset.
- Minä tulin Paikkarille 1955 ja liityin samana vuonna Paikkarin Marttoihin, kertoo Pirkko Heikkilä. Olen ollut 55 vuotta jäsen.
Sekä Kyllikki Rinne että Pirkko Heikkilä ovat olleet pitkään myös seurakunnan luottamustoimissa, mm. kirkkovaltuustossa. Sammatin seurakunta itsenäistyi vuonna 1951, nyt Sammatti on osa Lohjan seurakuntayhtymää.
Sammatin Martat ja Paikkarin Martat ovat toimineet yli 90 vuotta, Maaseutunaiset täytti 60 vuotta kaksi vuotta sitten. Perinteitä riittää.
Joka kolmas vuosi vetovastuussa
Naisjärjestöt huolehtivat vuorovuosin seurakunnan kahvituksista ja tilaisuuksista. Kaikilla kolmella yhdistyksellä on vakiintuneet käytännöt. Kun oma vuoro osuu kohdalle, se merkitään toimintasuunnitelmiin.
- Seurakunta tarjoaa kahvit mm. kaatuneiden muistopäivänä ja veteraanipäivänä. Seurakunta hankkii tarvikkeet, naiset panevat toimeksi keittiössä.
- Isot tapahtumat, esimerkiksi piispantarkastus muutama vuosi sitten, hoidetaan yhdistysten yhteisin voimin.
Toimintasuunnitelmia on tänä vuonna alettu käydä läpi puolivuosittain, yhdistysten edustajat ovat pitäneet palaverin seurakunnan talouspäällikön kanssa. Seurakunta esittää toivomuksensa, mutta järjestöillä on myös mahdollisuus tuoda mukaan omia ideoitaan.
Yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen ilo on palkkio työstä.
- Me teemme kaiken talkoilla, on ilo olla mukana. Tuskin tämä kenellekään on vastenmielistä. Autetaan, kun tarvitaan.
Huolenpitoa yhteisestä seurakunnasta
Kirkon ja seurakuntatalon ilmettä luovat tekstiilit, maljakot ja kynttilänjalat. Kaikilla niillä on oma tarinansa ja usein aloitteentekijöinä ovat olleet naisjärjestöt.
- Hellin Landen - suntio Niilo Landenin emäntä - organisoi yhdessä yhdistysten kanssa aikaan alttarilla olevien lasimaljakoiden hankinnan.
- Vihkiryijy hankittiin 1950-luvulla, hanketta hoiti aktiivisesti Maatalousnaisten silloinen puheenjohtaja, Emäntäkoulun puutarhaopettaja Eevi Laaksonen, tietää Kyllikki Rinne.
Seurakuntatalo valmistui 1976, vuonna 1994 sitä peruskorjattiin ja laajennettiin.
- Maatalousnaiset lahjoittivat uudelle talolle Suomen lipun. Seurakunnan oli sitten pakko hankkia tanko, kertoo Kyllikki Rinne. Lahjoitimme myös kahvikuppeja.
Sammatin seurakuntatalon aulassa tulijaa tervehtii komea Sammatti-ryijy, jonka on kutonut ja seurakunnalle lahjoittanut Irja Leijola.
- Sammatin Martoilla oli isot kangaspuut, joilla näin kookkaita ryijyjä voitiin tehdä. Äitini oli yhdistyksen jäsen ja hän lainasi näitä puita ja valmisti isoja Sammatti-ryijyjä muuallekin, muistelee Mirjami Sarvi, Sammatin Marttojen puheenjohtaja.
Seurakuntasalin seinällä on Ilma Hirnin suunnittelema jugendaiheinen ryijy, jonka ovat valmistaneet ja lahjoittaneet Ilmi Heikkilä ja hänen miniänsä Pirkko Heikkilä.
- Kolmen tyylitellyn kukan voisi ajatella symboloivan pyhää kolminaisuutta.
Lähetystyön sieluna on ollut Lilja Hartikainen, joka on 1960-luvulla työskennellyt Sambiassa, leprasairaiden toimintaterapeuttina. Hänen lahjoittamansa afrikkalaisten esineiden kokoelma on esillä seurakuntasalin vitriinikaapeissa.
2000-luvun alussa seurakuntatalon valkoiset pöytäliinat uusittiin. Siitäkin selvittiin talkoovoimin.
- Seurakunta hankki kankaat, yhdistyksistä ja diakoniatoimikunnasta tuli talkoolaisia, kertoo Silja Koivunen, Maaseutunaisten puheenjohtaja.
- Emännät ottivat ompelukoneensa mukaan ja ne, joilla ei konetta ollut, avustivat kankaiden leikkaamisessa. Leena Astala, joka silloin oli suntiona, keitti talkooväelle herkullisen lihakeiton.
- Oli siinä pörinää, tietää sen, kun naiset yhdessä ovat.
 |
| Pianoon kiinnitettyä hopealaattaa tutkimassa, vas. Silja Koivunen, Kyllikki Rinne ja Pirkko Heikkilä. |
Vuorovaikutusta
Järjestöillä on kaikilla omat, seurakuntaan liittyvät perinteensä. Kun yhdistysten tasavuosikymmeniä juhlitaan, juhla alkaa arvokkaasti jumalanpalveluksella.
Maaseutunaisten oma kirkkopyhä on syksyinen sadonkorjuun kiitosjumalanpalvelus, jolloin kirkko koristellaan syksyn antimilla. Sammatin Marttojen ja Paikkarin Martat kokoontuvat sanankuuloon ensimmäisenä adventtina. Paikkarin Marttojen toinen kirkkopyhä on Kynttilänpäivä.
- Ennen vanhaan me kävelimme yhdessä Paikkarilta Kynttilänpäivän kirkkoon. Silloin ei kaikilla ollut autoja eikä se meille nuorille ollut matka eikä mikään. Nyt se jo on, hymyilee Pirkko Heikkilä.
Paikkarin Marttojen Parvin tuvalla on järjestetty yhdessä seurakunnan kanssa kinkereitä eli lukusia ja lähetysiltoja. Lammin talon kesäiset Piponius-seurat toteutetaan nekin yhteistyönä.
Lähetystyön asialla on oltu useana syksynä myös Helsingin Tuomiokirkon Porkkanamarkkinoilla. Sinne on suunnistettu kahdella autolla, molemmissa isot kuormat myytävää. Pirkko Heikkilä organisoi ja Paikkarin Marttojen sekä lähetystyön johtokunnan piiristä löytyivät aktiiviset myyjät.
Sammatin kulttuuriseurakunta on suosittu retkikohde. Helsingin seurakunnista tehdään usein vierailuja Elias Lönnrotin koteihin, Paikkarin torpalle ja Lammin talolle. Ryhmien kahvituksia ja ruokailuja hoidetaan Parvin tuvalla.
- Meillä oli keväällä iso retkikunta Inkerin suomalaisesta seurakunnasta. 50 henkeä - iloista ja vilkasta väkeä!
- Ryhmät käyvät aina myös Sammatin kirkossa.
Kroovei jauhoi ja väskynäsoppaa
Tänä vuonna Marttaliitto on näkyvästi mukana Yhteisvastuukeräyksessä. Sammattilaiset naisjärjestöt ovat aina olleet mukana Yhteisvastuun asialla, sekä kerääjinä että lahjoittajina.
- Lähetystyön johtokunta on Yhteisvastuukeräyksen alussa järjestänyt puurotapahtuman, jonka tuotto on lahjoitettu keräykselle. Tänä vuonna oli tarjolla perinteistä Inkoon puuroa.
- Inkoon puuroon käytetään perunaa ja ruisjauhoja - nykyään on vaan yhä hankalampi löytää sopivan ’kroovei jauhoi’ niin kuin Alimyllyn mylläri tapasi sanoa, pohtii Pirkko Heikkilä. Puuroa haudutetaan pitkään ja kärsivällisesti.
Puurojen ja keittojen valmistukseen tarvittavat soppatykit saadaan käyttöön - tietysti naisjärjestöiltä.
Aikaisemmin, ennen kuin Nuorisoseurantalon joulumyyjäisperinne alkoi, seurakuntatalolla järjestettiin lähetysmyyjäiset, joissa tuotteet myytiin huutokaupalla. Kahvitukset hoitivat Sammatin Martat. Yleisön suosio on aina ollut taattu.
- Järjestimme kirkonkylässä, Sarkolan pihassa lähetystyön kesäjuhlan, joissa oli ruokatarjoilu. Reino Rinne, sammattilainen sanankäyttäjä, haki toisenkin lautasellisen väskynäsoppaa ”kun se menee niin hyvään tarkoitukseen”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti