Kevättä, lennossa

Nuhjuinen on puku, lakki

koko talven sama takki

harmaa kuosi hartioilla

vanhan kirkon vartijoilla.

Lentää liitää räpistelee

oksistossa rähistelee

lauma naakkain harmaapäiden

suulaimpien siivekkäiden.

Mielipiteet sinkoilevat

lennossa kun praakailevat

päivittelyt kuulee tienoo

kuka onkin taas niin hienoo.

Naakka muistaa asemansa

arvonsa ja kunniansa

siivet kantaa yläoksiin

ääni maisiin askelluksiin.

Oksallansa istuskellen

naakkapari kinastellen

kevään tuloon perehtyy

voi sitä, jolla askel erehtyy!

Ihmisväki kiireissään

tallaa tiellä, painaa pään

tapuliin ja ylemmäs

liitää naakka, siivekäs.