sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Neljä lupaa, neljä kieltoa




Tänään annan teille kaikille luvan.

-       Jokainen, joka joskus tuntee olevansa pieni, saa olla pieni. Saa etsiä mielestään sen nurkan, johon aina pahan mielen tullen hakeutui ja olla taas pieni. Ei aina tarvitse olla suuri ja mahtava.
-       Jokainen, jota sattuu, koskee, kivistää, saa olla kipeä. Saa levätä hiljaisessa huoneessa, kuunnella tyynyä ja sulkea silmänsä.
-       Jokainen, jolla on surua, saa olla surullinen. Ei tehdä surutyötä tai muuta muodikasta, vaan olla vain surullinen. Sillä kenenkään ei ole aina pakko olla iloinen ja aurinkoinen.
-       Jokainen joka on iloinen, saa olla iloinen. Kunhan pitää mielessään, ettei oma ilo merkitse sitä, että on lupa kulkea korskeasti toisen ohi ja kävellä yli.

Nämä kiellot ovat edelleen voimassa.
-       Ei saa puhua, jos suu on täynnä ruokaa.
-       Ei saa puhua julkisella paikalla liian yksityisiä asioita.
-       Ei saa tuomita toista ihmistä, joka on erilainen.
-       Ei saa leuhkia rahoillansa, tavaroillansa, kavereillansa.

Nämä ovat perusteluja.
-       Jos tuntee olevansa pieni, silloin on täsmälleen juuri niin pieni ja arka kuin on. Mihinkään muuhun sitä pienuutta ei voi eikä saa verrata.
-       Jos sattuu, silloin sattuu. Jos sattuu ruumiiseen, sattuu myös sieluun. Eikä sitä voi objektiivisesti mitata kukaan.
-       Maailman julmin lause kuuluu näin: no mutta vieläkö sä sitä suret? Pyyhi se kokonaan pois sanavarastostasi, ajatuksistasi.
-       Jokainen elää, puhuu, kirjoittaa, ajattelee oman viiteryhmänsä kautta. Jokaisella on oma viiteryhmänsä ja se on erilainen. Ei omaa itseään voi pitää absoluuttisena arvona tai mittana. Jos uskaltaa rehellisesti vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia, voi saavuttaa enemmän.

Aina on poikkeuksia.
-       Pieni voi kasvaa suureksi ja suuri pieneksi.
-       Iso suru voi kasvaa isoksi iloksi.

-       Maailma tarvitse enemmän sydäntä kuin sääntöjä. 



Ei kommentteja: