Ennen vanhaan oli hienoa omistaa plastiikkinen kulho tai lautanen. Sitten mietittiin, miten plastiikkaa pitäisi pestä, kun se aina jäi kiiltäväksi, vähän rasvaisen oloiseksi. Hinkattiin ankarasti ja saatiin kiilto lähtemään ja kippo vanhenemaan. Jossain neuvottiin, ettei kippo kuumaa kestä. Nykyään osataan jo pestä ja käsitellä, kipotkin ovat kehittyneet.
Muovi oli uuden uljaan aikakauden symboli, kunnes siitä tuli riesa ja rikollinen. Saastuttaja numero yksi. Siispä: muovi pitää kieltää.
Vanhana ja vanhanaikaisena ihmisenä ihmettelen, onko hyvän ja käyttökelpoisen materiaalin kieltäminen ainoa ratkaisu. Olen itse nähnyt ison osan muovin kehityskaaresta.
Ei muovikippo vieläkään arvoton tai turha ole, vaikka sitä ei enää osatakaan arvostaa.
Tässä on kyse ongelmasta, jonka on aiheuttanut ihmisen oma huolimattomuus ja piittaamattomuus. Kuritetaan muovia, kun ei osata panna ihmiskuntaa järjestykseen.
Jos jätteille ei ole asiallista käsittely- ja kierrätysjärjestelmää, ne viskataan tien oheen, kadulle, mereen, maalle. Kaikki jätteet – joista muovi lienee sitkeähenkisin ja vähiten haluttu. Romumetalli kelpaa kiertoon tai ruostuu, puu ja monet muut materiaalit lahoavat. Betoni rapautuu, muovi säilyy.
Sanovat romun ja roskien reunustamaa väylää joskus Raatteen tieksi. Raatteen tie on nykyään siisti paikka, sodan jäljet on aika hoitanut. Nykyaikaisen Raatteen tien laidalla lojuu muovinpala poikineen ja se muovi pysyy. Tätä tietä ei löydä pohjoisen korvesta, sen kohtaa kaikkialla maailmassa.
On yhteiskunnan ja kansalaisten velvollisuus järjestää jätehuolto.
On kansalaisvelvollisuus käyttää jäteastioita, keräyslaatikoita ja muita asiaankuuluvia järjestelmiä.
Muoviteollisuuden pitää jatkaa työtään ja kehittää ympäristön ja ihmisen kannalta parempia muovilaatuja. Jos muovi kielletään, kehitystyökin voi olla vaarassa.
Roskaamisen pitäisi olla rangaistava teko, mutta ei se sitä ole. Roskaamista vastaan taistellaan kehittämällä roskista paremmin maatuvia versioita. Anteeksi, en ymmärrä. Muuten, putosiko tämä mehupillin suojus sinulta?
Muovi on lähes öljyn veroinen polttoaine, mutta kotioloissa sitä ei saa polttaa, ainoastaan jätteenpolttolaitoksen poltto on tarpeeksi valvottua ja hallittua. Siis: jätemuovit kiertoon tai roskiin.
Muovia voidaan kierrättää, se on uusinnettava materiaali. Muoviesineistä ei puutu muuta kuin selkokieliset merkinnät siitä, miten niitä pitää käsitellä ja mikä kelpaa kierrätykseen.
Hygienian nimissä pieninkin muovinippeli pakataan muoviin. Tässä kohdassa on varmaan kehittämisen paikkoja. Ongelmallisimpia jätteitä ovat ne pienet kääremuovin hituset, jotka tuuli vie mukanaan, ennen kuin käyttäjä edes huomaa. Ekologisuuden nimissä pakkaukset kehittyvät kevyemmiksi, vähemmän muovia sisältäviksi. Ja jos muovi vaihdetaan paperiin, onko ihan oikeasti varmaa, että paperi löytää tiensä roskikseen?
Oma ongelmansa ovat fleecet ja softshellit ja muut materiaalit, joista liukenee mikrohippusia pesuveteen. Töitä Pelle Pelottomalle, kehittäkää toimiva talteenottojärjestelmä. Sitä odotellessa pesemme harkitummin. Maailmanlaajuinen patentti odottaa keksijää.
Panttijärjestelmä on tunnetusti vähentänyt pullojen ja tölkkien heitteillejättöä, voisiko roteva pesuainepakkaus tai joku muukin pullo ja purkki olla pantillinen?
Mutta voitaisiinko, ihan ensiksi, kouluttaa kansalaiset käsittelemään jätteitä oikein?
Muovisia ja muita.
Voisiko ympäristön siisteys olla kansalaishyve ja koko kansakunnan yhteinen tavoite? Roskasodan henki, missä olet?
Eikö roskaamista voida saada kuriin ihmistä kouluttamalla?
Miksi kaikkialla ei voi olla toimivaa jätehuoltojärjestelmää?
Muovi ei ole materiaaliongelma. Se on ihmisongelma. Valitettavasti.
Kuvat eteläkorealaisen Choi Jeong Hwan taidenäyttelystä Kiasmassa kesällä 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti