Koillisesta puhaltaa, aallot vyöryvät järvenselältä suoraan saunarantaan. Aamu-uinnilla tulee merellinen tunnelma, kun aallot melkein peittävät näkökentän. Vesi velloo ja vastustaa uimaliikkeitä. Pulssi nousee lyhyelläkin pyrähdyksellä.
Puiden oksat yrittävät myötäillä tuulta, välillä kaikki on vaakasuorassa, puuska karsii armotta kuolleet oksat ja viskoo niitä kaikkialle. Lokeilla ja joutsenilla on vaikeuksia pitää vakaa lentoasentonsa, kohta ne kai kiepsahtavat selälleen, kun myteri riepottaa.
Saunapolulla eteen tömähtää kuiva koivunoksa, metrin päähän. Olisi se voinut… Juuri kun me keräsimme kaiken ja silppusimme. Puuhakkeesta puuhattu polku on paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Kesäkeittiö pysyy kylmänä.
Suomen kesä on normalisoitunut. Alkukesän helteiden jälkeen on viileämmän tuntuista kuin se oikeasti onkaan, pitää taas kaivaa esiin mökkitoppatakit ja pipot, kiskoa villasukat jalkaan. Näinhän se on ennenkin mennyt. Bikinit hapertuvat reissurepussa käyttämättöminä. Hyttyset pyrkivät sisätiloihin, ulkona ei ole työrauhaa.
Sääennusteet ovat normalisoituneet. Luvataan varman päälle tuulta, tuulta, sadetta. Meteorologit luottavat kai siihen, että kyllä me huomaamme, jos oikeasti saadaan kaunis sää.
Katselen järven pintaa, vaihtelevaa harmautta, koko ajan liikkeessä olevaa pintaa, vaahtopäitä. Ikkunasta ne näyttävät upeilta, kun aurinko uskaltautuu esiin, katselen hopeista virtaa. Sitten taas, harmaa tina tai teräs.
Tuuli oikolukee maisemaa. Karsii turhat ja asettaa järjestykseen tärkeät. Kirjoittajan pitää välillä antaa tuulen käydä tekstissään ja pyyhkiä pois ylimääräiset, paisuttelevat sanat, panna asiat uuteen järjestykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti