Viikko 12 Berliinissä. Ajatus, joka kuulosti keväältä ja auringolta. Siksi.
Ihan niin se ei ollut. Kaupunki oli varmaan asennoitunut
kevääseen ja valoon – tulppaanit olivat jo nousseet esiin ja kukkia oli asetettu
koristamaan katuja.
Lähtöpäivän aattona olin vielä yhteydessä Reininmaan
kirjeenvaihtajaan ja sain hätääntyneen vastauksen: täällä Saksassa on kylmä. Vaikka te
olette kylmyyteen tottuneet, täällä tuntuu vielä kylmemmältä. Ottakaa lämpimiä
vaatteita ja pipo mukaan. Neuvo osoittautui viisaaksi. Ilma oli koleaa, raakaa,
kosteaa, kylmempää kuin asteiden perusteella olisi odottanut.
Ensimmäisen iltapäivän jälkeen vallitsevaksi säätyypiksi vakiintui räntäsade, joka välillä muuttui tavalliseksi sateeksi, tihkuksi ja hetkittäin
auringoksi. Räntä peitti maan, vaikka vain harvassa paikassa kosteus ehti jäätyä
kaljamaksi. Askeltaminen oli loiskuttelua, mutta turvallista.
Sää suosi nähtävyyksiä,
joiden tärkein osa oli sisätiloissa.
Vanha maamerkki, televisiotorni jäi kokematta. Ensin oli
liikaa jonoa, sitten niin sumuista, että näkymät olisivat olleet samat kuin lentokoneessa, kun se nousussa saavuttaa pilvikerroksen.
Kahviloiden tuolit oli nostettu valmiiksi asiakkaita varten.
Valkoisen liinan asemasta pöydällä oli lumikerros.
Patsaat värjöttelivät räntäsateessa. Sää oli demokraattinen
ja yhtäläinen kaikille, niin kommunismin perinteikkäille partaveikoille,
Marxille ja Engelsille, kuin keisareillekin.
Spreen rantamalle kokoontuneet vähäpukeiset
uimarit uhmasivat ankaraa tuulta.
Tuomiokirkon terassilla manaili säätä pyhimys, hiukan kyllästyneen
oloinen. Vai oliko aika tullut odottaessa pitkäksi?
Apea harmaus ympäröi valtakunnan tärkeimpiä rakennuksia.
Liput eivät jaksaneet liehua. Valtiopäivätalon
ja liittokanslerin virkatalon liepeillä oli väljää – ja grillaaminen kielletty.
Koskee ilmeisesti myös poliitikkoja?
Aurinkoisen päivän aikana valo leikkasi jyrkkiä varjoja ja
korosti rakennusten mittasuhteita. Kaupungin rajat ovat kauempana kuin muurin
vuosina, mutta keskustassa ollaan kaiken ytimessä. Jotta kaikille riittäisi
tilaa, talot tavoittavat taivasta eikä valon ja varjon ankaraa eroa voinut olla huomaamatta.
Sumuisina päivinä kontrastit lientyivät.
Reininmaan kirjeenvaihtajan kanssa oltiin matkan jälkeen yhteyksissä.
Jäikö meiltä Berliinin todellisuus, Berliinin ilma kokematta? Tuskin.
Sain linkin, joka kertoo menneen maailman tunnelmista. En kommentoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti