Runot, sanoilla piirretyt kuvat

Aurinko nousee varhain, 
usva peittää järven. 
Aamumaisema hohtaa kultaisena, 
kunnes aurinko nousee korkeammalle. 

Yksinäinen joutsen lentää lahdelman tyvenen yllä, hiljaa huhuillen. 
Majesteettinen, puhdas liike halki näkökentän. 

Sumun aikaan ollaan äärilaidalla:
 kaikkialla vain valkoista utua, 
vastaranta on kadonnut kokonaan.  
Puut ja oksat piirtyvät sumua vastaan 
kuin värikynällä paperille piirrettyinä, 
tarkkoina ja selkeän värisinä. 

Muistojeni maailman parhaita paikkoja oli hiekkarannalle rakennettu kesähuvila, arvokas rakennus lasikuisteineen. Lasikuistille kokoonnuttiin syömään, kahvittelemaan, pelaamaan korttia ja juttelemaan. Lasikuisti oli huvilan sydän, tila, jossa oltiin suojassa sisällä, mutta keskellä tuulista maisemaa. 
Muistan tarkasti, vaikka niistä vierailuista on jo aikaa. 

Tämän tuvan ikkunoista näkyy se, mihin olemme täällä kiintyneet. Järvi väreineen ja valoineen, veden heijastukset, lintujen kisailu rantakivillä, vakavailmeiset puut, sammalniskakivien muodot, mustikanvarpujen vihreys pihamaalla. 

Seinällä on huoneentauluina kuusi runoa, sanoilla piirrettyjä kuvia. Aion jakaa ne luettavaksi, selitysten ja taustojen selitysten kera. 

Kiitokseksi ystäville, erityisesti Ritvalle ja Ekille, yhteisten hyvien keskustelujen vuoksi. Kiitokseksi lukijoille, joita niitäkin saattaa olla... 

Olen valinnut runot ja kopioinut ne omin lupini. 
Olen kuvittanut ne tässä omin lupini. 

Tuvan seinillä ei kuvia tarvita, sillä maisema kertoo kaiken.