Muistattehan Antti Ihalaisen, liperiläisen isännän. Tämän,
jonka eukkonsa Anna Liisa lähetti tulitikkuja lainaamaan. Lähtivät sitten Jussi Vatasen kanssa
kosiomatkalle Join kaupunkiin, yhyttivät Makkosen lesken, sen Kaisa Karhuttaren
ja joutuivat kaksi kertaa putkan pahnoillekin… Paljon kertyi tikusta asiaa Join
kaupungissa.
 |
| Ville Pirisen modernia viivaa. Varmaotteinen piirtäjä. |
Enää ei Kaisa Karhutarta kaupungissa tapaa, mutta Ilosaarirockin
jälkimainingeissa taisi vielä kaduilla
astella muutama Karhuttaren tyttärentytär. Mustaa nahkaa, mustaa kajalia,
mustaa hiusväriä, mustia sukkia, niittejä ja kettinkiä ja kalpeat kasvot.
Karjalaista sukua.
 |
| Ongella, Pielisjoki on kalaisa. |
Joensuuhun voi tutustua joen kautta. Pielisjoki jakaa
kaupungin kahteen lähes symmetriseen osaan, kaupungin eteläpuolella avautuu
Pyhäselän laaja vesistö. Kaupunki kasvaa ja laajenee, lasi ja betoni valtaa
alaa, mutta vielä on näkyvissä vanhoja rakennuksia ja kaupungin historiaa.
Kivisen keskustan ympärillä on pientaloalueita, vehreitä, veden äärellä.
 |
| Vanhan vaneritehtaan rakennuksia. Viereen rakennetaan lasia ja betomia. |
Arkiaamuna kaupunki on täynnä elämää. Suunnistamme kohti taidemuseota, missä odottaa Onni. Onni ei ole kukaan muu kuin Onni Okkonen, maineikas ja arvostettu taidehistorioitsija, jonka laaja kokoelma on sijoitettu Joensuuhun.
 |
| Pekka Kainulaisen veistos ja Iiris Pessan maalaus Backstage-kesänäyttelyssä. |
Juuri nyt, tänä suvena, taidemuseon aikahaarukka on valtava. Okkosen kokoelman vanhimmat esineet ovat syntyneet jo ennen ajanlaskun alkua, uusi ajanlasku alkaa ehkä Backstage-näyttelyn moderneista töistä. Taiteen ohella on taide-esineitä antiikista, keskiajalta ja Kiinasta. Kokoelma on häkellyttävän tasokas ja monipuolinen.
 |
| Hymy kaukaa historiasta. Okkosen kokoelma. |
 |
| Keskiaikainen madonna, joka ei kuvissa pääse ollankaan oikeuksiinsa. |
 |
| Kiinalaisia esineitä. Häkellyttävää taitoa. |
Joensuun taidemuseo on sijoitettu vanhaan koulurakennukseen,
taidolla.
Entiset luokat – ainakin oletan niin – ovat tyylikkäitä
näyttelysaleja, joissa taideteokset saavat ilmaa ympärilleen, tilaa hengittää.
Suomalaisen taiteen kultakausi, moderni Suomi ja lopulta, ajankohtaisen
näyttelyn avantgardistinen isänmaa.
 |
Victoria Åbergin maisema. Olisin voinut valita Munsterhjelmin tai jonkun muun,
Düsseldorfin koulukunta oli hyvin edustettuna. |
 |
| Helene Schjerfbeck, naapurina Wäinö Aaltonen... |
 |
| Kaksi suurta taiteilijaa kohtaa: Anitra Lucanderin muotokuva Åke Mattaksesta. |
 |
| Tapani Raittila, italialaisen pojan muotokuva. |
 |
| Erik Enrothin vahva muotokuva rakastetusta - Sara Hildenistä? |
Kolmannen kerroksen näyttelysalissa odottaa uusi tuttavuus, Oscar Parviainen (1880-1938). Varakkaan kauppiasperheen
poika, josta tuli taiteilija.
Maalari Parviainen opiskeli Pariisissa,
työskenteli Espanjassa, matkusti paljon, Afrikkaan, Aasiaan. Hänen töihinsä en
ole aikaisemmin näin laajasti tutustunut, Parviainen kuuluu kultakauden
taiteilijoihin.
 |
| Parviaisen Afrikka-aiheita. |
Yhtymäkohtia tutumpiin taiteilijoihin löytyy. Parviainen on
samalla tavalla tuntematon kuin sammattilaisten Adolf Lietsalo.
Annika
Waenerbergin kirjoittama Parviaisen elämäkerta vuodelta 1996, jonka saan ostaa
museon myymälästä, kertoo mielenkiintoisella tavalla suomalaisten
taiteilijoiden matkoista ja opinnoista ulkomailla.
Nimien joukossa on myös Adolf
von Becker, Sammatin alttaritaulun taiteilija ja taiteilijoiden opettaja, jonka vaiheista en ole löytänyt tai osannut
löytää tietoa.
Museon komea portaikko antaa tilaa Parviaisen suurille
öljyväritöille. Mystisiä, tummia sävyjä, aiheita, joissa yhdistyy mystiikka ja
menneen ajan todellisuus. Eksoottisia maisemia, seikkailijan kuvat ja
kyltymätön uteliaisuus.
Afrikka-taulujen saliin on jäänyt maalari Parviaisen
matka-arkku, kaikkine välineineen.
Telttatuolin voisi nostaa esiin, avata
auringonvarjon suojaamaan paahteelta ja levittää maalausvälineet.
Työ voisi jatkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti