maanantai 24. heinäkuuta 2017

Ensimmäinen sanoilla piirretty kuva



Ensimmäinen huoneentaulu on Nocturne

Nocturne on kirjoitettu Kangasniemellä, kuultavien vesien äärellä. Eino Leino (1878-1926) vietti kesää Otto Mannisen luona, laatien ensimmäistä Helkavirsien kokoelmaa. Kahden sanataiteilijan yhteiselo oli hedelmällistä, tuottoisaa. Leino, 25-vuotias, oli jo tukevasti kiinni ammatissaan runoilijana, lehtimiehenä, näytelmäkirjailijana, suomentajana. Manninen oli vasta aloittanut runoilijantyönsä.

Eino Leino eli vahvaa luomiskautta, rakastuminen siivitti kynää. Heinäkuun kolmantena, 114 vuotta sitten syntyi Nocturne, rakastavan miehen viesti rakastetulleen. Leino oli ollut kuukauden päivät erossa tulevasta puolisostaan Freya Schoulzista.

Leinon runon maisema ei ole Kangasniemi, järvi ei varmaankaan ole Puula. Sanoilla piirretyn kuvan paikannan ajatuksissani kauemmas, Paltamon suunnalle, Oulujärvelle, Leinon synnyinsijoille. Siellä siintävät vaarat, siellä on ehkä vielä voinut nähdä savuavan kasken. Kaskiviljelyn aika oli 1900-luvun alussa jo päättymässä, viimeiset kaskisavut kohosivat itäisessä Suomessa. Kaski kasvatti vahvan viljan, huhtarukiin. Samanlaista rukiista voimaa on Nocturnen säkeissä. 

Eino Leinon julkaisujen määrä on ollut henkeäsalpaava. Hänen suomenkielensä on vaivatonta, sanavarasto rikas ja kirjoittaminen sujui. Sanotaan, että Leino osasi nopeasti hahmottaa kokonaisuuksia, luoda yleiskuvan aiheestaan. Sanomalehtimiehelle sopivia ominaisuuksia.

Johtuiko luomisen helppoudesta, että aikalaisten ei kerrota Leinoa aina varauksettomasti arvostaneen? Kepeä runollisuus tulkittiin helskyttelyksi, sanoilla leikkimiseksi. Sanonnan helppous ja luovuus on taiteen edellytys, mutta samalla ankara lahja taiteilijalle. Vaivattomuuden vuoksi on välillä nähtävä paljon vaivaa. Luovuus voi olla tiukka paikka sitä sivusta seuraavallekin. Kateutta kun on vaikea muuttaa voimavaraksi.

Kesän 1903 aikana viimeistelty Helkavirsien ensimmäinen sikermä on yksi Leinon mestariteoksista. Se kääntää esiin Leinon vakavamman, kalevalaisesta perinteestä ammentavan sanataiteen.


Nocturne on runona tunnelmallinen, rakastunut ja rakastava. Mutta onko se pelkästään rakkauden kuvaus? 

Autonominen Suomi taisteli vapaudestaan. Kenraalikuvernööri Bobrikov hallitsi maata diktaattorin ottein. Ennakkosensuuri rajoitti julkaisemista ja taiteilijoita muutti maasta, esimerkiksi Juhani Aho lähti vapaaehtoiseen maanpakoon, kierteli Eurooppaa polkupyörällään ja julkaisi viehättäviä, kepeitä matkakuvauksia. Syyskesällä 1904 Bobrikov murhattiin ja hänen seuraajansa lopetti ennakkosensuurin.

Hairahdanko ylitulkintaan, jos luen lyyristä tekstiä oman aikansa kontekstiä vastaan? Kun aika seisoo, nukkuu tuuliviiri, kun edessä on hämäräinen tie – onko kyse vain kahden ihmisen tunteesta vai isänmaan tulevaisuutta koskevasta huolesta, jota ei sensuurin takia voi suoremmin ilmaista?

Nocturne on monta kertaa valittu kauneimmaksi suomenkieliseksi runoksi. Sen sisältö on omaksuttavissa monin tavoin. Siksi, ja juuri siksi Nocturne on tuiki tuttu. Lausuttu, laulettu, luettu tyyntyvän illan ja kesäyön hengitys maiseman yllä.

Kesäyön onnella on paikkansa huoneentauluissa.


NOCTURNE

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En mä iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En mä enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino Kangasniemellä 3.7.1903




3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minua kiinnostaa, miksi tästä runosta jätetään usein toinen säkeistö pois: Miksi metsän tummuus...
Mistä lähtien se on tavattu jättää pois?
Kaiketi se on kirjoitettu samaan aikaan kuin ensimmäinen ja kolmas säkeistö, vai onko.

Liisa Laurila kirjoitti...

KIitos, hyvä huomio!

Niissä teksteissä, joita käytin lähteinäni oli vain nämä kaksi säkeistöä. Selvitän asiaa, kunhan pääsen paremman kirjaston ääreen.

Liisa Laurila kirjoitti...

Todellakin. Nocturnen käsikirjoituksessa on kolme säkeistöä. Professori Reijo Heikkisen sivuilla on kuva käsikirjoituksesta. Leinon teosten ensipainokset on luettavissa doria.fi - sivustolla ja esimerkiksi vuonna 1906 ilmestyneessä Runokirja-kokoelmassa Nocturne on kaksisäkeistöinen.