- Ai jaa, täällä paistetaan muurinpohjalettuja. Hyvät on
tuoksut, kyllä.
- Niin, meitä on kahdeksan lasta ja äiti, kai sinä setä nyt
ymmärrät, ettei me ihan pienillä eväillä pärjätä.
- Me ollaan kaikki tänä kesänä syntyneitä ja aika vikkelöitä
jo. Ei tuo tätikään meitä kovin helposti samaan kuvaan saa, ei ainakaan
terävään kuvaan.
- Me asutaan täällä järvellä, mutta ei me kerrota, missä. Aika
hyviä ruokapaikkoja täällä kyllä on. Ihmisten luokse voi ihan hyvin mennä, ei
ne vielä mieti sorsajahteja tai muita kataluuksia. Mutta kovin kauas ei emon luota saa mennä.
- Asuu täällä muitakin, kuikkia, koskeloita ja joutsenia,
mutta me ollaan kyllä kaikkein sosiaalisimmat asukkaat täällä. Niin, ja ihmisiä
ui kanssa vedessä, mutta ei ne jaksa kuin vähän, meidän perhe polskuttelee
vaikka koko päivän. Ei meidän varpaat palele niin herkästi kuin teidän.
- Joo, anna vaan niitä sämpylöitä, kyllä me huolehditaan,
ettei yhtään jää kuivumaan. Onko niitä vielä?
- Joo, kyllä me voitais tulla teille kylään, ihan näin spontaanisti
yllätysvierailulle. Eikös ihmisilläkin ennen ollut semmoinen tapa?
- Raputkaan eivät ole liian korkeat. Voitaisiin samalla
yhdessä katsoa, jäikö niitä sämpylöitä vielä?
- Ai ei tällä kertaa. No, heippa sitten!
- Nähdään taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti