Kukkia. Kaikkialla kukkia.
Toukokuinen Madeira tuhlasi värejä ja valoa.
Kukkia, joita oli tottunut näkemään sisätiloissa, hellittyinä, vaalittuina, varoen hoidettuina.
Täällä ne tulivat vastaan pihoilla ja pientareilla, kesyttöminä, melkein arkipäiväisinä.
 |
| Näin kukkii banaani. |
Kukkia vanhassa puutarhassa. Ajan kuluttamaa kiveä, köynnösten hellästi syleilemää.
Suuria puita, terhakoita puun alkuja, vihreää.
Kukkafestivaalin sateinen alku ja lasten päivä. Toivon seinämä ja ilmaan päästetyt kyyhkyset.
Kukkivat asetelmat kaupungilla.
Kukkafestivaali, kulkueen hehku ja huuma. Musiikkia, jota ei voinut olla kuulematta, karnevaalivaunuja, jotka oli kuormattu kukilla, tanssijoilla, laulajilla. Tanssijoita, jotka kulkivat vaunujen lomassa, askelin ja vaihtoaskelin, aikuiset ja lapset samaa iloa säteillen.
Aurinko, joka sai kaiken hehkumaan.
Pieni portti saaren kokoiseen kukkatarhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti