Tämä aika – onko se vuoden-
vai vuorokauden- ?
Kevät on täällä. Saattaapa se jatkua vielä huomennakin...
Levoton, oikukas ja ehkä juuri siksi rakastettava. Kun kevät
vierailee, olemme käytettävissä. Altistumme auringolle, väreille ja tuulelle.
Kritiikittömästi.
Kun koskaan ei voi olla ihan satavarma siitä, että kevät
haluaa muuttua kesäksi eikä koskaan myöskään voi olla varma siitä, että mahdollinen
kesä haluaa olla perinteisen mallin mukainen, lämmin, aurinkoinen, hellästi ja
kohtuudella satava.
Siksi jokaiseen kevät- ja kesäpäivään on syytä tarttua, lujaa
ja molemmin käsin.
Ruukkikylän raitilla riitti kulkijoita. Puukkopäivät,
motoristien tapaaminen, ensimmäiset viikonloppuvieraat. Fiskars ei koskaan
petä.
Romanttinen silta oli saanut romanttiset kukkakoristeet se oli yhtä kaunis edes ja takas.
Voi, kuljetaanko
taas sillalle, rakas!
Suuret puut olivat vasta aloittaneet vihertymisen. Vielä riitti
aurinkoa oksien lomasta, loppukesän lempeät siimekset, pehmeät varjot vain lupauksina olemassa.
Tornikellotalon terassilla ei vielä ollut tungosta,
ainakaan päivällä.
Kotimatkalla katsottiin, kuinka mumminmökin pihamaalla loistivat kevään ensimmäiset
kaihonkukat.
Niiden sinisyyttä on jo ollut ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti