Vastavaloa

Lokakuun aurinko on matalalla. Kulkija kohtaa häikäisevän vastavalon, joka tuntuu tulevan silmien tasalla. Hetkittäin melkein sokaistuu eikä tunnista vastaantulijasta kuin hahmon, ei piirteitä. Kun tavoittaa keltaisia lehtiä, kuvatakseen niiden hehkua, valo pakenee kameraa ja suurin osa kuvista joutaa pois.

Lokakuun uutiset ovat täynnä vastavaloa. Kun puhutaan asioista, viisaastikin, kirpeät, huolimattomasti sohaistut vastaväitteet ja kommentit kumoavat ne, nollaavat ja mollaavat. Lukija sokaistuu, eikä tiedä enää, mikä on hahmoa, mikä muuta.

Lehdet, kaikenväriset, painetut, kamppailevat olemassaolostaan, kyyninen syystuuli riepottaa niitä, levikit laskevat, tulot hiipuvat, sivut käpristyvät… Vain parhaat jäävät omalle oksalleen tässä pudotuspelissä. Vain se, joka koetaan arvokkaaksi, saa jatkoaikaa.

Mikä on arvokasta? Älyllisesti vaativa, korkeatasoinen, sivistynyt? Eilisen sensaation ylittävä, räväkkä avaus? Paljastus, jonka rinnalla alastonkin on vaatetettu? Hetkessä omaksuttava, valmiiksi pureskeltu ja vaivaton. Tee elämäsi helpoksi ja edulliseksi – ellet jaksa tai halua, me elämme sen puolestasi. Kuka jaksaisi vaivata päätään vaikeilla sisällöillä, kun helppojakin on? Miksi minun pitäisi? Eikö joku muu voisi?

Tule mukaan, surffaa kanssamme samalla aallolla, ota kantaa, usko osallistuvasi. Vaikka painettu ei kiinnosta eikä myy, sähköinen kerää lukijoita ja kommentteja. Onko yksi klikkaus  sama kuin yksi ostettu irtonumero, vakuuttaako se mainostajat ja takaa mainostulojen jatkuvuuden?

Tuppisuiden maassa keskustelu on uusi, tervetullut ilmiö. Kun kanavat avataan, mielipiteitä alkaa tulla. Ei punnittuja, ei harkittuja, vaan salamannopeasti ruudulle varisteltuja, kirotusvihreineen kaikkineen. Nimimerkillä, moderoimatta, huitaisten. Viisikymmentä ensimmäistä ylittää ehkä jonkun lukemiskynnyksen, pian mukaan, ennen kuin pino kasvaa ja alimmaiset latistuvat.

On instituutioita, joiden soisi sietävän räväkämpää keskustelua ja kannustavan kommunikoimaan. On elämänalueita, joilla puheesta on pulaa ja vastaväitteiden puute luuduttaa toiminnan. Tuuletusta tarvitaan, happea tunkkaisuuden keskelle. Lienee hurskastelua ja snobbailua toivoa tasokasta keskustelua, mutta kuitenkin.

Uutinen, joka ei edes osoittaudu todeksi, kerää hetkessä satoja kommentteja kymmeniltä nimimerkeiltä. Kukaan ei malta odottaa, että asioiden oikea laita kerrotaan, se, mikä tuntuu todennäköiseltä, on totta. Kun tiellä kuolee ihminen, todennäköisin vaihtoehto, tien liikennekulttuurin häikäilemättömyys ja kaahailu kelpaa monelle selitykseksi.

Tiedon valo ja disinformaation vastavalo vuorottelevat. Pelkään, että miljonääriksi pääsee lopulta se, joka vain haluaa eniten, keinoista ja etiikasta piittaamatta.

Osoittakaa, että olen väärässä, pliis.