lauantai 9. tammikuuta 2016

Satuja kaikille sieluille



Taisin tirauttaa muutaman kyyneleen. Kun laulettiin loppulaulua, panin äänen hiljaisemmalle, etten alkaisi taas niiskuttaa. Kun kaikille kävi niin, niin onnellisesti, tehtiin sovintoja, halattiin, suudeltiin, syntyi lapsia, prinsessa sai prinssin, köyhä tyttö pojan, vanha mies arvoisensa seuraajan. Mmmmmmmnjammmmmm…


Taisin myös itkeä helpotuksesta. Downton Abbeyn seuraava ja sitäseuraava ja sitäseuraava ja sitten... vuosi olisivat olleet kasvavasti kamalaa katsottavaa, kun juonet olisivat näivettyneet ja kirjoittajat olisivat joutuneet hyötämään köyhtyvissä  juonenkasvatuskukkapenkeissään aina vaan uusia, yhä nuutuneempia ja kalpeampia kasvihuoneen makuisia tarinoita ja koko juttu olisi jonakin tuulisena yönä päättynyt suunnattomaan myötähäpeään. Nyt saatiin sadulle sadun arvoinen loppu.


Satu on mainio genre. Se luontuu tarinaksi, pitkäksi kertomukseksi, runoksi, aikakauslehden jutuksi, elokuvaksi, mainokseksi, televisiosarjaksi – ja ääneen luettavaksi saduksi. 

Sadun maailmassa ei ole ikärajoja. Lasten satu kerrotaan erilaisella otteella kuin aikuisten, mutta aikuisten satu ei sen takia ole yhtään vähemmän satu.


Sadussa kaikki on mahdollista ja toteutuu. Prinsessa saa prinssin, ruma muuttuu kauniiksi, ammattilainen kokee arvostusta, kerjäläinen löytää timantin, paha saa palkkansa ja hyvä päävoiton. Sadussa pelko voitetaan, noidan valta murenee, rypyt oikenevat, askel on kevyt kuin ajatus, tahrat katoavat, einekset maistuvat ja tuhkimuksen viehätysvoima tehoaa. Satu on unelma, jonka voimalla me jaksamme arjen rapakoissa, harmaina hetkinä.


Unelmissa ei sinänsä ole mitään pahaa ja tuomittavaa. Unelmat ovat ennakointia, suunnittelua, luovuutta, isoja haaveita, joista jalostuu pienempiä toteuttamiskelpoisia juttuja.

Tässä vaiheessa kuuluu tietysti nostaa sormi pystyyn ja varoittaa nuttura kireänä vonkuen, että sadusta pitää tulla takaisin todellisuuteen.

Niinhän me kaikki olemme tulleet. Downton Abbeystä iltauutisiin on vain askel. Iltauutisista pikkuleijonien tuhkimotarinaan toinen.



 Kuvissa satumaisen kauniita talvitarinoita Fiskarsissa.

Ei kommentteja: