Siniset, blues

Juhlaviikoista, alituisista pyhäpäivistä on eletty härkäviikoille, arkiseen. Vielä hetki arktista kauneutta, ennen kuin arki todella kouraisee.

Pohjoinen elpyy verkkaan kaamoksesta. Päivät ovat lyhyitä, aamun ja illan välissä on syvä sininen, kaamoksen väri. Valon määrä enenee vielä pienin askelin.

Säiden haltija ei kuuntele ladulle mielivän matkalaisen toiveita, ankara pakkanen pakottaa viettämään tupapäivää. Ulkona pärjää, kun pukeutuu kunnolla, mutta reippaammin liikkuessa kylmä salpaa hengen. Nollakeli ja syysloska eivät laiskaa kuntoilijaa ole kannustaneet, hartioissa tuntuu liikkumattomien sisätyövuorojen paino. Tänne on lähdetty palautumaan, mutta vastassa on pysähtyminen, hiljaisuus.

Illalla pakkanen kiristyy, nurkissa paukkuu ja kaikkialla on tummaa taivasta. Sinistä, sinisistä kaikkein tumminta. Valkoisen lumen peittämät tykkykuuset hukkuvat pimeään, erottuvat vain himmeinä hahmoina. Yö on kuvaamaton.

Kirkkaina öinä taivaankansi on täynnä loistavia tähtiä, kuun sirpale kaiken yllä. Kirkkaina tähtiöinä muistan rakkaita. Pois lähteneitä. Ystävää, jonka voimat ovat hiipumassa. Läheistä, jonka ajatuksia on yhä vaikeampi tavoittaa. Ihmistä isompia asioita.

Aale Tynnin Jotakin jatkuvuudesta päättyy tähtitaivaaseen.

Katselen Linnunrataa

Muistan vainajat.

Muisto on valoa täynnä,

koska he rakastivat.

Olen kiintynyt moniin heistä,

tuttuihin, etäisiin.

Elän osana suuremmasta.

Liityn galaksiin.

Kokoelmasta Tarinain lähde, 1974

Jatkuvuus, loputon tähtitaivas. Tähdet, joiden joukkoon läheinen ihminen hetkeä ennen matkaa ehti liittyä. Lämmin sininen katse ja tuikkiva sydän, kaukana taivaan kaarella.

Tämän taivaan alla ne ovat kaikki totta, näkyvissä. Suojelemassa, katselemassa, kaukana, mutta turvallisina läsnä. Kaikki rakkaat.

Talven takana odottaa uusi kevät, kerää voimia lumen ja jään alla. Vielä siihen on pitkä matka, vielä pitää jaksaa elää läpi surun, kaipauksen ja ikävän kolean ajan. Odottaa ja katsella, miten sininen vähitellen kirkastuu ja vaalenee, vaihtuu uusiin väreihin.

Toivo lämmittää, sinisen keskellä, elämän soittaessa bluesia.