Yksi varomaton kädenliike ja Gretchen luiskahti lattialle.
Haurastunut guttaperkka ei enää kestänyt, Gretchenin kasvot olivat sekunnissa säpäleinä. Vartalo on edelleen kunnossa, mutta leuan yläpuolella näkyy pelkkää
rosoista aukkoa siinä, missä ennen olivat rusoposket ja hohtavan punainen suu,
siniset, uneksivanoloiset silmät mekanismeineen ovat irti.
Ei Gretchenin kanssa koskaan oikeasti raatsittu leikkiä.
Sininen ruutumekkokin oli pysynyt puhtaana, se ei ollut edes kellastunut niin kuin
Brigitten kolttu. Letit taisivat olla hiukan takkuiset, mutta kasvottomanakin Gretchenillä
on siisti kampaus.
Gretchen on hyvin säilynyt kuusikymppinen. Pakkasin
tyttöparan pehmeään kangaskassiin, pitää ehkä selvittää (joskus), olisiko
nukketohtorista apua.
Suurten ikäluokkien lapsuusmuistot ovat ihania, mutta niistä
on jäänyt vain vähän materiaa. Leikkikaluja oli muutama – ja osalla niistä ei
edes leikitty, kun ulkomaan tuliaisena saatu nukke oli niin hieno ja ylhäinen.
Sitä ei voinut ottaa mukaansa puron rantaan, hiekkalaatikolle tai viltille, sen
kanssa korkeintaan puhuttiin ulkomaata, leikisti.
Suurten ikäluokkien lapsuudesta on muutenkin vähän todisteita. Joku satunnainen mustavalkokuva, pätkä
lettinauhaa, punaiset muovihelmet.
Älkää kuvitelko, että kierrätys olisi nykyajan keksintö.
Ainoastaan fiini sana vanhojen romppeiden uutta käyttämistä varten on keksitty
myöhemmin. Meidän äitimme osasivat tehdä vanhasta uutta, kääntää ja entrata,
parsia ja paikata. Ja juuri kun luuli, että nyt se kittana mekko näki viimeisen
hetkensä, se pakattiin kassiin ja vietiin seuraaville tarvitsijoille.
Kumisaappaat, hiihtohousut, pipolakit,
kaikki kiersi jonnekin, mutta kukaan ei älynnyt kutsua normaalia nuukuutta
kierrätykseksi.
Nukke voi menettää kasvonsa, aivan yhtä nopeasti kuin
ihminenkin. Yksi varomaton sana, ja siinä se oli, räks ja pum, maine ja
luottamus. Kasvot jäävät ehjiksi, mutta niiden takana oleva sielu ei enää ole
uskottava. Vaikka silmät toimivat, niiden säteilyyn ei halua uskoa.
Gretchen oli koko elämänsä ajan koriste. Ehkä se oli julma
kohtalo, sillä sielu ei kasva aikuiseksi, ellei sitä käytetä ja kuluteta,
altisteta iloille ja suruille. Jos
Gretchen olisi päässyt pihaleikkeihin kunnolla mukaan, millaiseksi sen elämä
olisi muodostunut?
Sielun kasvamiseen kuuluu sekin, että elämää voi elää vain
yhteen suuntaan, eteenpäin. Oli lähtökohta mikä tahansa. Elämää ei myöskään voi
kierrättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti