tiistai 13. tammikuuta 2015

Oli se Reetari sentään



Pakkaspäivän ladulla kohtaa vain muutaman kulkijan. Eivät nekään vauhdilla sivakoi: luistoa ei tänään kiitä kukaan. Kylmää on kahdenkymmenen tietämissä, tielle putoilee verkkaista vitilunta, varjotonta valoa. Jokaisella sauvantyönnöllä pakkaslumen narskahdus, jota viti hiukan vaimentaa.

On niin kylmää, että kamera hyytyy. Melkein mustavalkoinen metsä, lumiset hongat ja haalean sininen taivas – vieläkin olisin niitä halunnut kuvata.

Puiden oksille kinostuu lunta ja välillä vastaan tulee aito Pekka Halonen, hallitun kaunis lumimaisema, rajausta vaille taideteos. Lumikinosten pyöreät posket sinisine varjoineen, tykkykuusien uljaat hahmot, pensaiden huurteiset filigraanioksat, hanki, koskematon ja puhdas. Reumaa ja muita vaivoja sitkeästi uhmanneen, ulkosalla maalanneen taitajan työ. Autenttinen.


Paras Lapin talvisen maiseman kuvaaja lienee sittenkin Reetari, Särestön mestari. Pakkaskoivuista on tallentunut  kaksi versiota; toisen sävyjä pehmentää usvainen pakastuva keli, toisessa taustalla näkyy kirkkaan pakkastaivaan roosa.


Aurinko, oranssin hehkuva, nousee kevään horisontin ylle, koko taivas saa siitä värinsä.


Särestö on museo, jonne voi pistäytyä katsomaan jänkhän koivuja ja lumoutumaan kesäyön valosta. Mestari ja velimies Anttu ovat jo poissa, kiireetön jutustelu hiljennyt. 

Mutta kuvat, niissä on elämän voimaa.
Pakkasen, lumen, auringon voimaa.


Kaikki tämän päivityksen kuvat ovat menneiden talvien lumia. 

2 kommenttia:

Seija kirjoitti...

Pääsin aikoinaan Reetarin museoon käymään, oppaana ja jutustelijana oli silloin vielä Anttu. Vieläkin usein toivon, jotta se tilaisuus toistuisi...

Sanataito kirjoitti...

Siinä oli veljekset! Kerran sain tavata Reetarin, Antun useamminkin. Mielelläni minäkin heidät tapaisin.
Lapin maisemia voi maalata monella tavalla, mutta Särestöniemellä oli minusta oikea ote. Sopivan raju ja konstailematon. Täällä ei turhia hienostella.
Käyn joskus katsomassa Särestöä. Mutta se on museo eikä koti, niinkuin vielä Antun aikoina.
Kiitos kommentistasi!