Aikaisemmassa elämässä piti pitää kirjaa ja tehdä tiliä työtuntien käytöstä. Yksi kätevä nimike puolilorvailun muuntamiseksi sallituksi raadannaksi oli ’oman alan seuraaminen’ toinen ’pohjatyö projektia ZZZZ varten’. Ensin oli ruudukoita, joihin vedettiin viivoja ja sitten seuraavassa vaiheessa seuranta siirtyi koneelle ja seuraavassa vaiheessa ohjelma lakkasi toimimasta. Lopulta ohjelma saatiin kuntoon, mutta ei se sitä tarkoittanut, että olisi aina jaksettu tai muistettu tallentaa tehtyjä töitä.
Kun itse yrittäjänä yritin pitää kirjaa työtunneista ja
tarjota seurantaa niistä asiakkaalle, kukaan ei ollut kiinnostunut. Pääasia oli
kaikkien mielestä tehty työ ja sen tulokset.
Tätä nykyä teen paljon pohjatyötä. Seuraan kiitettävästi
omaa alaani, esimerkiksi naistenlehtiä ja television lääkäriohjelmia. En siis
hämmästy, jos julkkis menee kuudennen kerran avioon, pahoinpitelee jonkun
viattoman tai jos sairaalaan tuleva potilas intuboidaan juuri ennen kuin
lääkärisetä taas kerran päättää poistaa pernan. Ei kai se niin tarkkaa ole,
eihän kukaan huomaa, etten koskaan katso kallonhalkaisuja tai amputointeja
ruudulta, vaan teen asiaa keittiöön tai keskityn kutimeen. Kuinka monta pernaa
keskiverto englantilaisen saippuasarjan näyttelijällä on? Meillä muilla on vain
yksi ja siitä ei käsittääkseni kannata kovin kevein perustein luopua.
Minä olen kumminkin valveilla ja valveutunut kansalainen,
seuraan julkista sanaa. Ai että mitä tämä pohjustaa? Ja mihin työksi
luokiteltavaan tämä viittaa? Ja mitä alaa tämä pohjustaa? Saippuasarjat eivät
ole koskaan olleet työtäni, eivät onneksi juorutkaan.
En siis itsekään oikeastaan tiedä, mutta hauskaa on ja
rattoisaa. Ei oikeissa töissä aina näin kivaa ollut. Vaikka sanottiin, että
siinä ammatissa työ oli hauskinta, mitä ihminen voi tehdä vaatteet päällä.
Valistuneet lukijat tietävät, mikä on hauskinta ilman vaatteita. Saunominen puulla
lämpiävässä saunassa ja uiminen puhtaassa järvivedessä, tietysti. Tai, no joo,
mutta ei oikeesti hei, ei tällä palstalla.
Ostin viime talvena Nallelankaa ja nyt olen seurannut sitä
alaa ankarasti. Lukenut käsityölehtiä ja katsellut lankafirmojen nettisivuja.
Kun aika on, teen ehkä samanlaisen neuleen kuin aina ennenkin. Mutta tietoisena
siitä, että trenditkin ovat olemassa. Toisaalla.
Elämä kun vain on joskus toisaalla, mutta kuten Jari Tervo
on sanonut, sinne pääsee taksilla. Tai ainakin melkein aina pääsee.
Ala, jota mielelläni myös seuraan, on leipominen ja
ruoanlaitto. Luen reseptejä ja kakkuohjeita. Katselen ja maistelen mielelläni. Siihen
se sitten yleensä jääkin. Eivät ne minuun tartu. Jos olisi joku seuranta
toteutuville kokkausprojekteille, siihen ei tulisi viivan viivaa. Vaikka
vyötäröllä jumittaa vaikka kuinka monta viivaa. Äshhhhh.
Toisinaan pohjatyö muuttuu oikeaksi työksi ja tulokseksi.
Mutta se on kokonaan eri tarina. Ei mahdu tähän juttuun.
Hauskaa ja maistuvaa syksyä kaikille! Kohta se alkaa!
Kävelkää syyssateessa ja tuulessa ja antakaa tuulen
puhaltaa!
Tehkää pohjatöitä.
Kuvissa näkyy joitakin raatajaeläimiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti