Kontekstia on kaikki se, minkä keskellä elämme. Kaikki ajatukset, tunteet,
aistihavainnot. Kaikki ne asiat, jotka muodostavat arkisen käsityskykymme
kehyksen. Lauseyhteydet ja viitekehys.
Koti, joka on yhtä lämmin ja kuiva, oli pakkanen tai suoja. Puhdas
vesi, joka on aina käytettävissä sopivan lämpöisenä. Ruoka, joka säilyy
tuoreena ja terveellisenä päivästä toiseen. Varasto, joka ei lopu ja jota voi
halutessaan täydentää. Liikenne ja tietoliikenne, joka toimii.
Mikä on ollut suomalaisen viitekehys sata tai kaksisataa
vuotta sitten? Millaisia olivat arjen itsestään selvät asiat? Tiedettiinkö
illalla, mitä huomenna, ylihuomenna tai viikon kuluttua saadaan pöytään?
Jos yöllä pakasti, kuinka kylmäksi tupa aamulla muuttui?
Jos
talvi tuiskutti tien umpeen tai jääti sen liukkaalle kaljamalle, kuinka paljon
piti nähdä vaivaa, ennen kuin voi aloittaa askareet? Mistä kuultiin uutiset,
mistä tarkistettiin niiden todenmukaisuus?
Ajatusmatkoja, aikamatkoja. Verkkaisen talven ylellisyyttä,
valaistuvien päivien ratoksi. Meillä on aikaa miettiä, ennen sekin saattoi olla
ylellisyyttä. Menneen maailman kuva ei avaudu yhtä helposti kuin nykyisyys.
Ajatusmatka vie Oraakkelin portille. Huomenna 12.3. on
professori Simo Hannulan syntymäpäivä. Onnea ja hyvää vointia, seesteisiä
hetkiä Mestarille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti