Naamakirja on viime päivinä ollut huomattavan utelias. Kun
klikkaan etusivun esiin, se kysyy aina uusin ja vaihtelevin sanakääntein,
kuinka minulla menee - sujuu - hurisee -
Kiitos kysymästä, voin ihan hyvin. Tai: voin ikäisekseni ihan
hyvin. Tai: voin juuri niin hyvin kuin suomalaisen neuvolajärjestelmän huomassa
elämänsä aloittaneen pula-ajan ihmisen kuuluukin. Kaikki ookoo, mitä nyt
ruokahalua voisi vähän kohtuullistaa. Tai: ainakaan mitään kummallista ei ole
todettu.
Jos oikeasti kuuluisi jotakin, haluaisinko edes kertoa siitä
naamakirjassa? Höpsähtäisinkö vastaamaan intiimin tuttavallisesti tuttavallisen
rentoon kysymykseen ja vuodattamaan koko kaveripiirille kolotuksista,
ummetuksista, iho-oireista tai epämääräisemmistä potutuksista? Ja ihan
rehellisesti: kuka sellaisia jaarituksia edes jaksaisi lukea. Onneksi ei ole
sensaatioita raportoitavana.
Tämä on ensimmäinen itsellinen blogitekstini. Olen päättänyt
kirjoittaa mitä haluan, mistä haluan ja niin pitkästi kuin haluan tai aihe
vaatii.
Toivottavasti löydän aiheita, jotka vaativat rohkeutta ja haastavat
uskaltamaan.
Muutenhan tässäkään ei ole mitään järkeä, vai mitä?
Terveisin Liisa
1 kommentti:
Kirjoitat, mitä itse haluat, ja me lukijat saamme nauttia löytämistäsi aiheista. Olet erinomainen, itsenäinen ja luova sanankäyttäjä. Kiitos teksteistäsi...
Lähetä kommentti