sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Miten voit, Liisa?




Naamakirja on viime päivinä ollut huomattavan utelias. Kun klikkaan etusivun esiin, se kysyy aina uusin ja vaihtelevin sanakääntein, kuinka minulla menee - sujuu - hurisee - 

Kiitos kysymästä, voin ihan hyvin. Tai: voin ikäisekseni ihan hyvin. Tai: voin juuri niin hyvin kuin suomalaisen neuvolajärjestelmän huomassa elämänsä aloittaneen pula-ajan ihmisen kuuluukin. Kaikki ookoo, mitä nyt ruokahalua voisi vähän kohtuullistaa. Tai: ainakaan mitään kummallista ei ole todettu.

Jos oikeasti kuuluisi jotakin, haluaisinko edes kertoa siitä naamakirjassa? Höpsähtäisinkö vastaamaan intiimin tuttavallisesti tuttavallisen rentoon kysymykseen ja vuodattamaan koko kaveripiirille kolotuksista, ummetuksista, iho-oireista tai epämääräisemmistä potutuksista? Ja ihan rehellisesti: kuka sellaisia jaarituksia edes jaksaisi lukea. Onneksi ei ole sensaatioita raportoitavana.

Tämä on ensimmäinen itsellinen blogitekstini. Olen päättänyt kirjoittaa mitä haluan, mistä haluan ja niin pitkästi kuin haluan tai aihe vaatii.
Toivottavasti löydän aiheita, jotka vaativat rohkeutta ja haastavat uskaltamaan.
Muutenhan tässäkään ei ole mitään järkeä, vai mitä?

Terveisin Liisa 

1 kommentti:

Seija kirjoitti...

Kirjoitat, mitä itse haluat, ja me lukijat saamme nauttia löytämistäsi aiheista. Olet erinomainen, itsenäinen ja luova sanankäyttäjä. Kiitos teksteistäsi...