Joulurauhaa

  

Hiljaisuus.

Lumen sini ja valkoisuus.

Rauhassa maa ja avaruus.

Täynnä tähtiä, rajattomuus.

Onnellisuus.

Talven polulla hohde on uus.

Kimmeltää talvi, juhlallisuus.

Mieleen käy tyyni rauhallisuus.

Autereisuus.

Lempeän aamun levollisuus.

Pilvien takana ajattomuus.

Rakkaimman, joulun ihanuus.

Joulun rauhaa ja tunnelmaa!

Pian se on jo täällä

Hiirimuori katseli fiikuksen oksalta tapahtumia. ”Vaari hyvä”, se kuiskasi, ”tuolla on joku, joka loistaa ja valaisee.”

”Taas se on siellä”, huomasi Hiirivaarikin. ”Onkohan se taas tullut, se joulu?”

”Tuleeko Joulupukkikin tänne?”

”Etkös huomannut uutista, Joulupukki on jo matkalla”, tuhahti Hiirivaari.

Hiirimuori ei viitsinyt sanoa mitään. Kuka sitä telkkaria ehtisi, kun talonväen touhut ovat kotihiirten kannalta niin paljon mielenkiintoisempia.

Mutta voi se Joulupukki tännekin tulla. Tai ainakin jättää paketteja kuusen alle.

On se ihan hyvin mahdollista.

Askeleet vakaat on porraspuulla

Pukki näin kolkuttaa, voithan jo kuulla.

Kilttien pilttien jouluinen tuttu

Ovelta pilkistää punainen nuttu.

Säkki on matkassa, lahjoja kantaa

Risuja voisiko tuhmille antaa?

Tuskinpa sentään. Toiveita, haaveita,

unelmia, säkki on täynnä, toteutuvia.

Valkoista partaa ja tuiketta katseen

Muistelen, palaan taas lapseen.

Entisten joulujen kertomus meille

Arkeen tuo lämpöä, uupuneille.

Pieni värssy joulukorttiin

Alakansakoulun ensimmäisellä luokalla opin lukemisen ja kirjoittamisen perusteet. Sitä taitoa hion ja harjoittelen edelleenkin.

Opettaja Katri Rissanen antoi joskus ylimääräisen, tyhjän vihkon. Siihen sai kirjoittaa ihan mitä halusi. Sinisellä viivoitetut sivut olivat tyhjiä, puhtaita, odottivat vain kynää. Enimmäkseen kaunokirjoitin runoja. Tarkkaan loppusoinnutettuja. Lapsellisia, niin kuin lapsen on lupa.

Viime vuosina olen kirjoittanut joulurunoja. Sillä samalla loppusoinnullisella otteella kuin kauan sitten alakoulussa. Kortteihin ja näille sivuille. Jouluna on lupa.

Kun tämän kortin availet

Ja pienen värssyn tavailet

Joulun enteet havaitset.

Tuuli tuulee talvisemmin

Taivas tummuu sinisemmin

Sydän toivoo suloisemmin.

Joulun tähden syttyessä

Lämmin tunne sydämessä

Muista lasta kätkyessä.

  

Kuvituksena on näkymiä sammattilaisen Sirja Luhtasen ikoninäyttelystä Lohjalla, kahvila St. Honoressa. Näyttely on avoinna vuoden loppuun.

Vain pari yötä…

Lähellä, onko joulu jo liian lähellä?

Miten kaikki ehditään saada kuntoon?

Tuleeko maailma valmiiksi?

Voiko joulu tulla taloon, kun ei kaikkea ole putsattu?

Saadaanko joulusäätä tänä vuonna lainkaan?

Riittääkö ruoka, kun kaupat ovat pari päivää kiinni?

Joulu on paikallaan.

Eksyneen näköiset isännät kulkevat määrätietoisten emäntiensä jäljissä marketin ruuhkassa, auttavat tyyräämään ostoskärryjä ja latomaan pusseja ja nyssäköitä kasseihin. Kaiken taustalla soi dingelingelingelingeling, kuluneimmat kalutuimmat loppusoinnut.

Jouluruokaa varaa kunnon väki eikä muona lopu, vaikka kaupat olisivat kiinni loppiaiseen asti.

Vielä viimeiset paketit, vielä tölkki kermaa, riittääkö leipä?

Missä on äidin vanha muistilista?

Joulussa on tuttu maku.

Perinteinen jouluruoka antaa paljon anteeksi.

Laatikot ja muu muona kypsyy verkkaan. Ehtii hoitaa muutakin ja tarkistaa tarkistuksen tarkistuksen, että kaikki on varmasti kunnossa.  

Kinkku ei karkaa uunista, vaikka se joutuisi olemaan siellä vähän kauemminkin.

Jouluemäntä kohtaa oman sisäisen Hyacinthinsa viimeistään siinä vaiheessa, kun serviettejä asetellaan. Kohta ne kuitenkin rypistyvät ja joutavat pesuun.

  

Joulu on tavoilleen uskollinen.

Lopussa tulee aina kiire, pieni paniikki, siitä, onko kaikki todellakin...

Ja kaikki kyllä ehditään, on aina ehditty. 

Aattoaamuna, ennen joulurauhaa, kirjakauppaan levisi aavistus konjakin tuoksua ja aromia. Viimetingan sankarit kiiruhtivat ostoksille ja me jouluapulaiset surautimme viimeiset nauharimpsut niiden somisteeksi. Muistan ne päivät parhaiten, silloin jouluruuhka helpotti.

Joulu on tunnelmallista hämärää.

Eletään vuoden pimeintä aikaa.

Eletään kynttilöiden loisteessa ja katsellaan tähtiä.

Kuunnellaan. Hiljaisuutta ja niitä lauluja, jotka tavoittavat sielun.

Keskellä kaikkea tapahtuu ihme.

Sen ihmeen me tunnemme, mutta aina se on yhtä ihana ja onnellinen.

Häikäisevä enkeli lentää maan pinnalle, antaa valon, joka valaisee sydämet, mutta armahtaa pölyiset nurkat.

Joulu tulee sydämeen, askel askeleelta, sillä joulu on sydänten juhla. 

Ihan varmasti.

Sitä ennen vielä muutama paketti pakettiin...