Pieni värssy joulukorttiin

Alakansakoulun ensimmäisellä luokalla opin lukemisen ja kirjoittamisen perusteet. Sitä taitoa hion ja harjoittelen edelleenkin.

Opettaja Katri Rissanen antoi joskus ylimääräisen, tyhjän vihkon. Siihen sai kirjoittaa ihan mitä halusi. Sinisellä viivoitetut sivut olivat tyhjiä, puhtaita, odottivat vain kynää. Enimmäkseen kaunokirjoitin runoja. Tarkkaan loppusoinnutettuja. Lapsellisia, niin kuin lapsen on lupa.

Viime vuosina olen kirjoittanut joulurunoja. Sillä samalla loppusoinnullisella otteella kuin kauan sitten alakoulussa. Kortteihin ja näille sivuille. Jouluna on lupa.

Kun tämän kortin availet

Ja pienen värssyn tavailet

Joulun enteet havaitset.

Tuuli tuulee talvisemmin

Taivas tummuu sinisemmin

Sydän toivoo suloisemmin.

Joulun tähden syttyessä

Lämmin tunne sydämessä

Muista lasta kätkyessä.

  

Kuvituksena on näkymiä sammattilaisen Sirja Luhtasen ikoninäyttelystä Lohjalla, kahvila St. Honoressa. Näyttely on avoinna vuoden loppuun.