Väylä vapautuu. Värit palaavat maisemaan.
Alussa on tumma sininen, intensiivinen. Se vaalenee,
muuttuu kultaisen aamuruskon kautta kirkkaaksi päiväksi ja palaa leimuavien
keltaisen ja oranssin sävyjen kautta tummaan, tähtien kirjomaan yöhön.
Kun valo alkaa voittaa, maailma on sininen, sininen, ja valkoinen.
Valkea lumi, lumella siniset varjot ja huurremetsien rapea harmaa. Väylät
erottuvat maisemasta valkoisina uomina, puhtaina ja sileinä.
Talvi kääntyy kevääseen, pyyhkii puut lumettomiksi, kasaa
kinoksia tien varteen.
Lumi narahtelee aamuisten askelten alla, latu on helppo
hiihtää. Puhdas valkoinen heijastaa valoa, valoa.
Taivas on sininen ja suurempi kuin koskaan.
Kun kevät saa voiton talvesta, värit alkavat palata
maisemaan. Väylän valkoinen jääpeite tummuu, virtapaikkaan syntyy tummia
laikkuja, vähitellen koko uoma on pahaenteisen näköinen. Jää voi vielä olla
terästä, mutta sen teräksen päällä on vettä ja sohjoa. Pienen metsäjärven
jääpeite muuttuu vanhan lasin vihreäksi.
Aamupäivän vastavalossa hangen jäätynyt pinta kimaltaa ja
kiiltää. Päivän edetessä silkkinen lumi muuttuu pehmeäksi, rakeiseksi. Se on
ninkö sohojua sanovat paikalliset.
Pälvet kasvavat puiden alla, vaikka paikoin lumi on vielä paksua.
Suuren joen rantatörmät ovat paljaana eikä niiden maanväristä pintaa tee edes
mieli kuvata.
Sulaveden läikkä kasvaa päivä päivältä, yöllä se saa
pintaansa jääkuoren, päivällä, jään sulaessa se heijastaa kulkijalle taivaan ja
maan ja veden pohjan näyt. Sinisestä syvyydestä tummaan maan ruskeaan ja
vihreään.
Tuuli kiidättää valkoisia pilviä, niiden alla tunturin
luminen rinne elää, valon ja varjojen kirjomana.
Kulkija tavoittaa kevään etenemisen, väistyy ladulta ja
antaa luonnon muuttaa talven kesäksi. Värit palaavat, vihreän vahvat sävyt,
tumma maa ja harmaa kivinen rakka. Ja kaukana tulevaisuudessa ruskan tulinen
leimahdus ennen tummaa talven ensimmäistä hetkeä.
Sininen taivas, valkoiset pilvet ja heijastukset vedessä,
ne
pysyvät.
