Isänmaan toivo

Ura on rikki, lumi pehmeää. Kulkijan on edettävä varovasti, väylän reunaa. 

Katselen isänmaata, sinistä ja valkoista.

Maisemaa, jossa on kaikki värit, kahdeksan vuodenajan aikana.

Värit, joiden ainoa merkitys ei ole politiikka.

Vaalipäivänä olen kaukana uurnista ja vaalimainoksista.

Ääneni olen antanut, sen yhden ja ainoan.

Kaukaisuudessa hohtavat Pallastuntureiden kerot. Valkoisina, pilviä heijastellen.. 

En ole seurannut vaalikeskusteluja, en lukenut mainoksia, silmäillyt debattia. Kuka niitä jaksaa?

Mihin on matkalla sellainen maa, missä kaikki on jonkun muun syytä?

Miten voi valtakunnan hyvinvointi kohentua, jos jokainen valvoo vain omia etujaan?

Miten asiat saadaan kuntoon, jos puhetta on enemmän kuin tekoja?  

Siellä se on, mahtava ukko, Aakenus. Se on, mutta sitä on vaikea ensin erottaa 

Viisas mies kirjoitti, ettei ole niin tärkeää luetella, mitä on tehnyt, vaan se, mitä on saanut aikaan.

Me tarvitsemme niitä, jotka saavat aikaan.

Pilvipeite päästää auringon läpi ja Aakenus tulee vähitellen näkyviin. Uljas muinainen tunturi, majesteettinen mitoiltaan. 

Kun kirjoitan tätä, eivät vaalitulokset ole vielä alkaneet tulla.

Kohta ne tulevat ja me saamme sen, minkä me ansaitsemme.

Olisipa se edes tyydyttävä plus, mieluummin hyvä, kaikista mieluiten loistava.

Jää nähtäväksi.

Lähikuvassa hiljainen jättiläinen.