Hei ja terveisiä!
Päästiin sitten perille, vettä satoi ja salamoi tummaa taivasta vasten. Nämä täällä viettävät iltaa, meillä olisi jo aamuyö.
Täkäläinen sade taitaa olla on-off. Joko kaatamalla tai ei sitten tippaakaan. Illalla ei jaksa kuin siirtyä hotellihuoneeseen ja nukkumaan. Aamulla avataan ikkunaverhot ja siellä se on tallessa, meri.
Ps. Matkalaukku taisi jäädä matkan varrelle. Lupasivat toimittaa.
Huomenta!
Osaavat ne kahvia keittää ja joku on käynyt poimimassa marjojakin aamupöytään. Rannalla on väkeä. Linnut saavat tuoretta ruokaa ja turistit huojuvat tuulessa.
Täytyy mennä ostoksille, laukku ei vielä ole tullut.
Ps. Ei se ole kaurapuuroa, se harmahtava on jotain japanilaisten juttua siellä aamupöydässä.
Ps. 2. Soitettiin lentoyhtiöön siitä laukusta. Olivat hyvinhyvin ystävällisiä ja ottivat osaa.
Kaunista kaupallista päivää!
Lähdettiin sitten kaupoille. Nostivat tien pystyyn, mutta mehän odotimme, kunnes purjevene oli mennyt ja silta laskettiin. Jotain hankittavaa oli jo lähtiessä mielessä, mutta kun se laukku… lista vähän venyi.
Sorry, kotiväki, täältä ei kauheasti tuliaisia heru. Vaikka niiden etsiminen on kaikkein hauskimpia lomapuuhia, ei ole aikaa eikä tilaa. Postikortteja ei saa mistään. Merkkejä en kysellyt. Niitä olisi kotona ollutkin, en vaan muistanut ottaa mukaan.
Ps. Soitettiin lentoyhtiöön laukusta. Pöh. Tyhjän olisi saanut…
No hei!
Astuttiin laivaan, kevyin kantamuksin. Avattiin ovi hytin parvekkeelle. Sieltä näkyi toisia isoja laivoja. Meri kimmelsi ja aurinko paistoi.
Olen minä ennenkin näissä kuvioissa ollut. Tallinnassa on muutaman kerran tullut käytyä ja Tukholmassa. Niin että ei sen puoleen.
Aika hienoa ja isoa ja paljon henkilökuntaa ja houkutuksia.
Ps. Se laukku? Mikä? Ei nämäkään tiedä?
Ihanaa päivää sinnekin!
Peräkylän marttojen kattamisohje lienee kaikille tuttu: Jos pöytäliinassa on tahra, laita kukkavaasi sen päälle, eikä kukaan huomaa.
Jokaisen aterian jälkeen levitetään puhtaat liinat ja servietit pöytään, puhdasta valkoista puuvillaa. Nämä eivät taida olla marttoja.
Pyyhepyykkiä voisi säästää, mutta kun tässä ilmassa mikään ei kuivu. Märät froteet pyykkiin!
Laitoin suojakertoimeksi 50. Tiristin ja käristin, mutta eipä nahka palanut.
Ps. Niin, se matkalaukku. Mitä siitä? En minä tiedä, missä se luuraa.
Hai hai Haitista!
Kylläpäs pojat osaavat soittaa ja tanssia. Ja tytöt myös!
Hiekkaa riittää, ja suolaista vettä. Heitin talviturkin. Kukaan ei ymmärrä vitsiä syksyllä jääksi muuttuvista talviturkeista.
Täällä myydään: hattuja, paitoja, muistoesineitä, kilistimiä ja koristimia.
Lämpöeristys näissä taloissa on aika vähäistä, mutta katoksissa on varjoisaa.
Ps. Ei se laukku tänne löydä.
Aijai Jamaika!
Kylläpäs pojat osaavat soittaa ja tanssia. Regee okei!
Sataman alue on kaupallinen reservaatti, jossa vallitsee moitteeton siisteys ja järjestys.
Varsinainen todellisuus on aidan takana.
Täällä myydään: hattuja, paitoja, muistoesineitä, kilistimiä ja koristimia.
Halpaan hintaan voi ostaa kultaa ja timantteja. Aidan takana asuvilla taitaa olla arkisemmat elämisen tarpeet.
Ps. Ei näillä paikallisillakaan kaikilla niin kaksisia tamineita ole.
Luksusiltaa!
Tänään on meripäivä ja illalla pukukoodi.
Amerikan pikkupoika lataa aamiaislautaselle kaksi kuorrutettua donitsia ja muuta pullaa. Me pyöristymme näin leppoisassa olotilassa ihan perussapuskallakin.
Juomat ovat jykevästi makeutettuja ja rasva tirisee.
Show-ohjelma on huipputasokasta, mutta tämän herkuttelun jälkeen meistä ei enää ole nuorallakävelijöiksi. Ei tosin ole koskaan sitä konstia koetettu.
Ps. Kun tämän illan pukukoodista selvitään, ollaan voiton puolella.
!Hola!
Se on sitten meksikolaista hattutanssia koko päivä! Aamusta alkaen.
Mayakansan viisaus ja rakennustaidot hämmentävät. Oppaana on Hector, joka tuntuu tietävän kaikesta kaiken. Bussissa meille puhuu Carlos, Papacito.
Tönkköhikinen paita päälle – päivä laivassa, bussissa ja pölyisellä mayatemppelien alueella viimeistelee lookin ja illan edellä kaikki ovat yhtä rehjuja.
Täällä myydään: hattuja, paitoja, muistoesineitä, kilistimiä ja koristimia. Kaikki aika kuluu temppelialueella ja matkalla, ei kun menox!
Ps. Matkalaukku tuli illalla hyttiin! Mitä ihmettä minä näillä kaikilla hepeneillä olin ajatellut…
Hei mamboooo!
Lähtöitkua vaille. Pakataan, nautitaan auringosta vielä.
Paidannapit vähän kiristävät…
Huomenna ajoissa liikenteeseen ja kotiin.
Tummaihoinen intialainen tarjoilijapoika kiittää kauniisti, pitää melkein puheen ja toivottaa lopuksi kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta. Olen kiitollinen.
Ps. Onko siellä jo lehti hiirenkorvalla? 
Tästä ei kyllä korttia kenellekään lähtisi. Lentokenttä on levoton ja meluisa. Koneen kaikki paikat ovat täynnä, kentällä etsitään vapaaehtoisia luopujia. En tiedä, löytyykö. Tarjous on hulppea, mutta hillittömiä ovat ongelmien ja sekasotkujen riskitkin.
Ihanaa vaihtaa siistiin suomalaiseen lentokoneeseen, lentää sinivalkoisten värien alla, päästä kotiin! Matkalaukku seuraa kiltisti mukana.
Ps. Täällä kotona ei vielä ole kesä, kaunein kevät kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti