Joulu lähestyy. Punaisia kukkia tulee kotiin, toiveissa on valkoista lunta.
Tämä joulunalus on ollut täynnä punaisia kukkia: ensin tuli joulukaktus, sitten kaksi amaryllistä, valkoinen ja punainen. Sitten, ihanana lahjana, vielä kaksi punaista amaryllistä, ritarinkukkaa, kahdelta komealta ritarilta ja heidän daameiltaan.
Lunta vain puuttuu, sillä on vielä aikaa tulla.
Syksyllä kuultiin suruviesti, Leena oli lähtenyt tuonilmaisiin. Hento, hillitty Leena nousi mieleen punaisten kukkien myötä. Leenalla oli koti Kirmusjärven rannalla ja Leenan talo oli monena talvena myös Lammintalon pelargonioiden talvikoti. Kun kesä päättyi, kukat korjattiin talteen, Leena hoivasi niitä.
Lammintalo on Elias Lönnrotin vanhuudenkoti, viimeinen koti. Se on rakenteeltaan uusmaalainen paritupa, tupa pitkän talon toisessa päädyssä, sali toisessa. Välissä on eteinen ja pienempiä kammareita, niin sijoiteltuna, että tuvan ovelta voi nähdä muiden huoneiden läpi, saliin asti.
Joka kevät pelargoniat palasivat Lammintalolle, punakukkaiset tuvan puolelle, valkokukkaiset salin ikkunalle. Järjestys oli tarkka, kukkia ei koskaan sekoitettu ja Leena huolehti niistä kesälläkin, kasteli ja nyppi kuihtuneet pois. Pelargonia lakkaa kukkimasta, ellei kuihtuneita oteta pois.
Mumminmökissä ei ole salia eikä tupaa, on vain keittiö ja olohuone. Valkoisen amarylliksen olen sijoittanut olohuoneen ikkunalle, se ei vielä ole avannut kukkaansa, mutta nuppu näyttää elinvoimaiselta. Punaisia kukkia on keittiön puolella, upeat punaiset kukat muistuttavat joulun läheisyydestä. Yhden punavalkoisen asetelman olen nostanut olohuoneen pöydälle.
Mumminmökin kaapeissa on joulukoristeita, vähitellen ne ehkä pääsevät esille. Lapsuuden jouluina koristeet olivat tärkeitä, nyt tuntuu, että paras tavoite on joulun rauha, kukat, tutut värit ja musiikki.
Punaista ja valkoista.
Kiitos kukista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti