Maailma on hyviä neuvoja tulvillaan. Meitä ihmisparkoja ohjataan oikeaan, ohjaamasta päästyään. Tee näin, niin elämäsi muuttuu paremmaksi / laihemmaksi / terveemmäksi / onnellisemmaksi / vauraammaksi / viisaammaksi ja niin edelleen. (Tarpeettomat tavoitteet voi yliviivata.) Ellet onnistu, neuvojen puutteesta se ei ainakaan johdu.
Neuvonantajia on kaksi päälajia. Sedät ja tädit. Sedät ovat varttuneita, pönäkkyyteen taipuvia herrahenkilöitä, jotka antavat hyviä neuvoja etenkin niistä asioista, joista heillä ei ole eikä ole koskaan voinutkaan olla mitään kokemusta: synnyttämisestä, lasten kasvatuksesta, kodinhoidosta.
Tädit neuvovat kaikkia kaikesta. Valistustyöhön maalaismaiseman auvoisuudessa uppoutuva kaupunkilaistäti on jo klassikko. Maalaistädit tietävät, millä kaikilla tavoilla kaupunkilaiset elävät väärin. ”Kai sitä nyt jokaisella sen verran, että muutaman vaon perunaa voi istuttaa.”
Jos neuvojat olisivatkin vilpittömästi neuvottavan asialla, kaikki olisi varmaan ihan kohdallaan. Mutta kun ikää kertyy, ihminen muuttuu epäluuloiseksi ja alkaa uumoilla, että hyvien neuvojen taustalla onkin jotain muuta.
Kun lapset olivat pieniä, vallitseva kasvatusoppi korosti, kuinka hyvä lapsen on olla kotona äidin hoivissa, ainakin ensimmäiset vuodet. Päiväkotiin ehtisi myöhemminkin.
Viime viikkoina julkisuudessa esitelty uudempi kasvatusoppi korostaa, kuinka hyvä lapsen on olla päivähoidossa. Yksivuotiaasta alkaen. Päiväkotiin olisi syytä ehtiä ajoissa.
Silloin kun itse olin pieni, päiväkoteja ei edes ollut. Oli seimiä ja tarhoja. Kukaan ei sentään puhunut siitä, että lapsia olisi tarhattu. Useimmat lapset taisivat olla kotihoidossa – tai ainakin ne tenavat, jotka omasta lähipiiristäni tunsin. Sitten tarhoista tuli päiväkoteja, ellei muuta, niin sana vaihtui sympaattisempaan.
Muutama vuosikymmen sitten päiväkotipaikkoja ei ollut riittävästi. Naisten osallistuminen työelämään ei ollut yhtä itsestään selvää kuin se nykyään on, ei ainakaan politiikasta päättävien setien mielestä. Lasten kotihoito oli kätevä tapa kaunistaa tilastot ja työllistää ne nuoret naiset, joille työelämällä ei ollut ’käyttöä’.
Onko päiväkodeissa nykyään enemmän tilaa? Nuorille naisille olisi taas kysyntää työelämässä, pitkiä kotihoitojaksoja on alettu karsastaa… Päivähoito on varmaan samaan aikaan kehittynyt monta harppausta, mutta silti.
Lapset ovat onneksi joustavia: tutkijat ovat todenneet, että kotona hoidetut lapset oppivat erilaisia asioita kuin päiväkodin tenavat – mutta samalla he kertovat havainneensa, että erot tasoittuvat kouluikään mennessä. Kiitos siitä.
Tutkijalla on lupa muuttaa mielipidettään ja tulla uusiin tuloksiin, eihän tiede muuten edes etenisi. Mutta, toivottavasti tässä ei ole taustalla sitä neljän vuoden sykleissä nykivää tulevaisuusajattelua, joka leimaa poliittista toimintaa. Ajattelua, jossa lapset ovat samalla tavalla toistensa kaltaisia, niin kuin lammaslauma. Kysykää vaihteeksi lampureilta: lampaatkin ovat yksilöitä, jokaisella bääbäällä on oma luonteensa.
Aikuistuminen on pitkä prosessi, pitempi kuin uskalletaan myöntää. Ihmiseksi kasvaminen vie aikaa, vaikka se alkaa jo ennen syntymää. Kaikki eivät ole valmiita aikuisia kahdeksantoista vuoden iässä, elämä voi olla sarja mutkikkaita polkuja.
Ei mutkikkaan polun päässä välttämättä ole yhtään sen huonompi tulevaisuus kuin viivasuoran taipaleen. Sammatin Sampomäellä tänä suvena esitettävä näytelmä Sataa suolaista vettä puhuu juuri tästä. Eeva Joenpellon Lohja-sarjan viimeisten osien näytelmäversiossa konkretisoituvat päähenkilöiden elämänpolut. Erehdysten ja mutkien kautta edetään kohti parempaa.
Lapset ovat yksilöitä ja itsekkäänä äitinä toivon, että he saavat säilyttää persoonalliset piirteensä. Vanhemmilla pitää olla herkkyyttä nähdä lapsensa persoonallisuus ja lupa tehdä yksilöllisiä valintoja lasten ehdoilla. Antaa aikaa ja lujaa rakkautta.
Toivon myös, että kasvavalla olisi lupa edetä omien askelmerkkiensä mukaan. Pitää olla lupa tehdä virheitä ja oppia niistä, tehdä korjausliikkeitä. Omaan tahtiinsa.
Neuvot ja neuvonantajat ovat uusiutuva luonnonvara. Hämmentävää on vain se nopeus, jolla ne uusiutuvat. Siinä kisassa ne pärjäävät rikkaruohoillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti