Mielessä on kohtaaminen ystävän kanssa. Puhuttiin,
muistettiin, kuunneltiin. Puhuttiin siitä, miltä tuntui, kun diagnoosi varmistui
ja elämä oli ajateltava uudelleen. Tunne on varmaan aluksi ollut samanlainen
kuin myrskyisenä yönä, kaikkialla pimeys vastassa.
Pimeyden katkaisee leimahdus, joka saa puiden siluetit
piirtymään tarkkoina, ohimenevinä kuvina. Jyrisee, lasketaan sekunteja, niitä
onneksi on. Taivas leimuaa vuoroin pohjoisen puolella, vuoroin etelässä. Onko
oma tupa laajan myrskyrintaman alla vai kahden kilpaa juoksevan rintaman
välissä, tilannetta on pimeän keskellä vaikea hahmottaa.
Elämä ei aina etene tasaisesti. Kohtalo voi olla
sattumanvarainen, epälooginen. Järkytyksen jälkeen voi tulla toinen. Jonakin
hetkenä alkaa hiljaisuus, näennäinen tapahtumattomuus, kun alitajunta
käsittelee asioita.
Vaikeinta on päästää otteensa ja antaa ajan kulua, aina ei
siihen edes ole mahdollisuutta. Kun sielu on ottanut leponsa ja hyödyntänyt sen,
kaiken näkee selvemmin ja osaa toimia. Myrskyllä
on aikataulunsa, aivan niin kuin tunne-elämän myrskyilläkin.
Salama on valoa. Kirkas välähdys saattaa auttaa näkemään
tarkemmin. Elämän ankarasta käänteestä löytyy myös mahdollisuus. Se, mistä oli
luovuttava, antoi tilaa jollekin muulle, uudelle.
Voimavara, jonka on jäänyt piiloon, nousee arjen takaa esiin. Uudessa
tilanteessa on uuden siemen, tehtävät ja vastuut jaetaan uudelleen ja
vähitellen kaikki on taas kohdillaan.
Vihdoin rajuilma alkaa siirtyä kohti itää, pimeys on taas
tuttua elokuun yön tummuutta. Puiden hahmoja voi erottaa, vaikka kontrastia tummien
puiden ja tummansinisen taivaan välillä ei juuri olekaan. Latvusten liike
rauhoittuu vähitellen.
Järkytysten ja surun käsittelyä ei kukaan voi ennalta harjoitella.
Elämä on toisinaan kuin rajuilma, täynnä surua, pelkoa ja uusia ajatuksia.
Sateen jälkeen taivas on kirkas, sateen jälkeen sammaleiset kivetkin hohtavat
kirkkaan vihreinä.
Aamulla uimassa käydessä huomaa, miten saunapoukaman vesi on
viilentynyt tuntuvasti. Niin käy aina, kun tuuli on saanut vedet liikkeelle.
Puut taipuvat tuulessa, tuulee, mutta ei enää myrskyä.
Luen somepäivityksiä. Myrsky ei taaskaan ole kaikkialla ollut
tasalaatuinen. Koko maata on varoitettu, mutta ukkosrintamien välille on jäänyt
tyyniä jaksoja. Kaikille ei ole satanut samalla tavalla. Luonnonilmiöt osaavat
olla arvaamattomia.
Ei elämäkään aina ole tasalaatuista, älkää surko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti