Kiirettä
pitää.
Aamusta
iltaan huolta ja huolehtimista, hoitamista ja muonittamista.
Ei
taukoja.
Pari päivää mökillä ja sielu tottuu
lähes kellottomaan olotilaan.
Noustaan, kun aurinko on jo
korkealla. Jos aamuyöllä herää ja käy pihan perällä, pikkulintu kuusen latvassa
kommentoi äänekkäästi. Mitäs siinä köpsyttelet, mene vielä nukkumaan, minä
hoidan tähystyksen.
Jos ei aamutee herätä, aamun
uintireissu tekee sen varmasti. Kolean alkukesän vesi on yhtä raikasta kuin
ilmakin. Uinnin jälkeen iholla kihelmöi.
Muonitetaan, kun nälättää. Tyydytään
yksinkertaiseen.
Välillä on jo ehditty juoda
maailmanparannuskahvit ja kuunnella linnunlaulua. Kun tulee vaakasuora
vesikuuro, pidetään tuumaustauko, joskus tunti. Ainakaan elämä ei ole kuivaa,
vaikka välillä hiukan koleaa.
Tiskivesi kestää lämmetä, vaikka on
hyvät tulet alla, kylmä tuuli yrittää viilentää sen, minkä tuli yrittää saada
kiehumaan. Ehtii valvoa tulta ja järjestellä kipot valmiiksi, kantaa vedet ja
seurustella sorsanpoikien kanssa. Pieniä ne vielä ovat, arkoja, eivät antaudu
juttusille. Ei niin pienten kuulukaan kaikkien vieraiden kanssa höpöttää, emon
lähellä on paras olla.
Illansuussa lämmitetään sauna. Viileä veden kosketus lämpöisten löylyjen jälkeen. Pitkään ei tee mieli uida, muutama
veto ja se on siinä. Autuas olotila saunan terassilla.
Illalla pientä einettä ja
evästä. Veden pinta rauhoittuu, malttaa heijastaa iltaruskon sävyjä.
Kiirettä
pitää.
Kirjosieppo
lentää koko valoisan päivän ajan pesälle, metsään, pesälle, metsään, pesälle.
Naapurin
siivekäs pariskunta elää yksiössään ruuhkakuukautta.
Niillä
on koko ajan kiire.
Ei taukoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti