torstai 3. joulukuuta 2015

Pieni kertomus pärekorista


Sammattilainen Armas Luhtanen oli ammatiltaan metsätyönjohtaja. Puu oli miehen oma elementti, koko elämän ajan. Luonteeltaan hän oli rauhallinen, tasapainoinen, vanhan hyvän ajan hieno mies.
Isä oli opettanut pojalleen puutöitä ja korien tekemistä, rakkaus käsitöihin oli lapsuudenkodin perua. Kun työkiireet helpottivat, kotipihalle, entiseen saunaan perustetussa  puutyöpajassa alkoi syntyä taidokkaita koreja. Vialliset päreet poltettiin saunan uunissa, vain paras kelpasi mestarille.

Olin hankkinut kauppareissuille Armakselta jämäkän korin. Polkupyörän sarvessa se oli  paljon luotettavampi kuin vaappuva kauppakassi.
Eräänä päivänä – enkä tiedä miksi – olin ehkä kuormannut ostokset huonosti – pyörä tärähti, kori luiskahti kyydistä ja sen sanka hajosi. Oma syyni, kori oli tukeva ja hyvä.

Poikkesin Luhtaselle, kerroin tapahtuneesta ja ostin tilalle samanlaisen korin. Se oli yhtä hyvä, sopivan kokoinen, kaunis ja niin huolellisesti viimeistelty, ettei koskaan tarvinnut pelätä sukanpolvien repeytyvän sen nurkkiin.

Armas Luhtanen oli silminnähden pahoillaan ja halusi risan korin itselleen. Mikä ettei. Muutaman viikon kuluttua tuli sanaa, että kori olisi noudettavissa. Sanka oli korjattu, eikä työstä hyväksytty maksua, mestari pahoitteli edelleen tapahtunutta.
-   - Korin hajoaminen harmitti tunnollista miestä kovasti, muisteli Sirja Luhtanen vieläkin.
-   - Armas tutki koria ja pohti sitä kauan. Hän otti selvää eri puulajeista ja alkoi sen jälkeen käyttää sankoihin pihlajaa, joka on kaikkein sitkeintä puuta. Onnettomuus johti siis laadun paranemiseen.
Armaksen korit ovat minulla edelleen. Ne ovat kuluneet ja saaneet patinaa kylkeensä enkä enää pyöräile kauppaan, mutta edelleenkin ne ovat parhaat.


Lohjan seurakunnan oman lehden, Lohkareen joulunumero on ilmestynyt. 
Lehdessä kerrotaan sammattilaisesta Sirja Luhtasesta, joka harrastaa ikonien maalaamista.
Tämä pieni kertomus on kirjoitettu jutun täydennykseksi, mutta niin kuin toisinaan käy, se ei mahtunut mukaan. Lohkareen sivuille pääset tästä linkistä 







Ei kommentteja: