Sysisyksyinen

Puista sen näkee. Paljaaksi riisutun syksyn. Sysisyksyisen, sumusta esiin liukuvan valon, valosta hämärään askeltavan lyhyen päivän, harmaudeksi pelkistyvät värit.

Puheista sen erottaa. Sysipimeän, uupuneen, paljaan. Vihdoinkin, kaikkien hurmosviikkojen jälkeen kukaan ei enää jaksa kannatella naamiotaan, ripustaa hymyä kasvoilleen. Vakavat kasvot ja totuuden kova graniitti. Päivän ilme, karuudessaan uskottavampi kuin edelliset, auringon hellimät kasvojen asennot.

Vesi on laskenut ja kivikot paljastuvat. Keväällä, alkukesällä olisit voinut ajaa kölisi kiveen, vaarasta tietämättä. Matalan veden aikaan sinun on osattava valita väyläsi. Niukkuuden taide on vaativampaa kuin runsauden riemu. Merkit näkyvät ja niitä on pakko noudattaa, sillä vain taitava tekee kaiken oikein.

Päättäjien on pakko viimein valita oma väylänsä, sillä ne, jotka ovat heidät vastuuta kantamaan valinneet, ovat alkaneet tehdä kysymyksiä. Vastaamatta jättäminen on huonoin vaihtoehto. Puhe puheen vuoksi seuraavaksi kelvottomin. Karu vastaus ankaraan kysymykseen – sitä ei enää hoideta pelkällä selkäytimellä.

Karikot ovat näkyvissä, oikotietä ei ole, ei huolettomasti navigoitavaa, kantavaa väylää, on vain vaikeita reittejä. Joku joutuu nielemään ylpeytensä, luopumaan kaikkitietävän viitasta ja nöyrtymään, vaikka se sattuukin. On helpompaa puhua kuin kuunnella, mutta tulevaisuus on sen, joka kuuntelee.

Lapsena uskoimme, että kesä ei koskaan lopu. Opimme luottamaan, että kaikilla asioilla on myös kultainen reuna. Sitten uskoimme, että opettaja tietää kaiken. Koulussa opetettiin, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja että verotus on oikeudenmukaista ja progressiivista. Uskoimme, luulimme.

Kesä on loppunut jo monta kertaa. Opettajakin on vain ihminen, yhtä rajallinen kuin kaikki muutkin. Politiikka on puolueen etujen hoitamista ja verotus on aggressiivista. Oliko vielä totuuksia, jotka eivät totta olleetkaan? Olihan toki, kaikkihan ne tietävät. Kaikki, jotka ovat uskaltaneet aikuistua.

Veden liike käy rannasta poispäin. Pohja paljastuu. Totuus.

Sysisyksyn maisemassa riittävät hiljaiset askeleet.

Kunhan ne vihdoinkin veisivät oikeaan suuntaan.