Kesätyöpaikassa valmistettiin knöödeleitä. Kuorittiin
perunoita, raastettiin, kuivattiin raastetta, tehtiin taikinaa, kypsennettiin
kuumassa vedessä. Katselin touhua, osallistuin, mutta kesti, ennen kuin
ymmärsin ja hahmotin koko prosessin ja tiesin, mitä oikein oli tekeillä.
Maistuivat, erilaisilta, vähitellen paremmilta.
Myöhemmin tapasin ulkomaalaisen harjoittelijapojan, joka
vietti kesää Suomessa. Hän hämmästeli ruokiamme, sitä, kuinka suomalaiset vain
keittävät perunansa, eivät valmistaneet niistä mitään sen erikoisempaa.
Jos olisin vieras ja ensimmäistä kertaa maailmalla, osaisinko
asettua pöytään ja luontevasti maistaa kaikkea, mitä tarjolla on? Osaisinko
kiittää tai kysyä?
Korvatulehdus iski ärhäkkänä. Sinnittelin, kunnes
terveysasema avautui. Hoitaja toivotti tervetulleeksi ja pyysi tulemaan hiukan
etuajassa.
Aikaa tarvittiin, sillä ennen kuin pääsin lääkärin puheille,
oli selvitettävä, kuka maksaisi lääkärikäyntini kulut. Minähän olin
ulkopaikkakuntalainen, toisilla säännöillä liikenteessä. Pääsin lääkärin
puheille, sain reseptin ja apteekista lääkkeet. Puoli tuntia vastaanotolta
palaamisen jälkeen alkoi jo tuntua helpommalta.
Jos olisin ollut pakolainen, kuinka minun olisi käynyt? Ei
Kelakorttia eikä tietoa siitä, kuka maksaa ja mitä maksaa ja missä. Kuinka kauan siihen olisi mennyt?
Ulkomaalainen ystäväni oli ostanut kaupasta pakkauksen,
jonka arveli sisältävän kaurahiutaleita. Keittämisyrityksistä huolimatta ei
tuloksena ollut pehmeää puuroa, jyvät kolisivat kattilassa. Tutkimme ostoksen,
tattaria, ja marssimme kauppaan. Tällä kertaa saatiin kaurahiutaleita ja pian
puuroakin.
Jos ystäväni olisi tullut maahan yksinään,
kielitaidottomana, ilman paikallista kaveria, pakolaisena? Yksi turhaan ostettu tattaripakkaus ei kaada
koulutetun asiantuntijan taloutta, mutta jos kaikki säästöt olisivat huvenneet matkaan
eikä uusista euroista olisi ollut takeita?
Vanha nainen pukeutui aina huolellisesti, jos lähti
kaupungille tai jonnekin pitemmälle. Siistit alusvaatteet, puhdas pusero,
parempi hame. ’Jos minä vaikka pyörryn siellä tai…’ Etteivät ajattelisi, että
hän ei osaa huolehtia itsestään.
Kun jouduin selvittämään jäämistöä, hätkähdin, kuinka vähän
niitä parempia alusvaatteita ja puseroita lopulta oli. Arkikäytössä olleet varusteet
olivat lähes loppuun hiutuneet, moitteettoman puhtaat, mutta kuluneet.
Jos olisin pakolainen, jos osaisin lukea ne mielipiteet,
joissa arvostellaan maahantulijoita ulkoasun vuoksi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti