Gladiaattorit II

Niitä on sikin sokin, edes takaisin, joka suuntaan, ennen kuin silmä tottuu.  Osa menee samaan suuntaan ja osa tulee vastaan. Onhan tässä ihan selvä logiikka, hetkessä siihen  silmittyy.

Hikiset selät sujahtavat ohi, vauhdilla. Estonia, Jaak Mae Suusakool, Suusahullut, Latvija, Italia, Lammin Säkiä, Tromsø, Tampereen Pyrintö. Eikä tässä tietenkään kaikki. Vainion Meinaajat ovat myös mukana, meinataanko siinä joukossa vai mennään vai kuinka se nyt olikaan? Tykkilatua on yhteensä 8 kilometriä ja sen voi hiihtää edestakaisin tai ottaa pientä spurttilenkkiä kaiken kansan keskellä. Mallia spurtteihin voi ottaa venäjää puhuvista lapsiryhmistä, jotka porhaltavat kahden kinkaman ja kahden valmentajan väliin jäävää pätkää edes takaisin yhdessä rykelmässä.

Ammattilainen, mukana iso kassillinen erilaisia sivakoita. 

Jostain tulee verkkainen, tuhiseva, innokas ryhmä hiihtokoululaisia, tummat hiukset tuulessa liehuen. Saan osani sanatulvasta, kun keskellä ruuhkaa jään urhoollisen ensikertalaisen taakse töpsyttämään.

Mummosarjalaisissa on vielä niitäkin, joilla on anorakit ja pappaporukalla tuulipusakat. Muuten on valttia ihoa nuoleva trikoo. Lapsikullat, ettette vaan kylmety, jos kaadutte. 

Onneksi valmentajalla on järkevä vaatetus. Paksi toppatakki, pipo ja paksut talvikengät. Siinä se seisoo, tiukkana asennossa koko aamupäivän.

Hiihtokoululaisten välitunti, kaakao time.

 Väkeä riittää, mutta yhtään kolaria ei tule. Taitavammat ja nopeammat sujahtavat joustavasti mummeleiden ohi. Välillä mennään viisi rinnan kumpaankin suuntaan, sitten on hetki, joka tuo mieleen kunnon talven: koko latu, vain minua varten.

Lunta on jo saatu lisää, koskahan Valorakka ja Porot konetetaan? Silloin suma purkautuu Rakkavaaran suuntaan.