maanantai 8. syyskuuta 2014

Syysmuuton aikaan


Jos nyt voisin
Lähtisinkö, palaisinko?
Tekisinkö jotakin toisin?
Jos nyt voisin.

Voisinko rakastaa enemmän,
Kuunnella, hellästi odottaa
Lähellä olla ja lohduttaa.
Pelätä hiukan vähemmän.

Jos nyt voisit
Kysyisitkö toisin, vastaisitko?
Jäisitkö lähelle, tahtoisitko?
Jos nyt voisit.

Sanat ja yhteinen hiljaisuus
Koskettaa, läheisyys jää
Valoa tallettaa viipyvää.
Matka jatkuu, tulevaisuus.

Jos nyt voisit
Jos nyt voisin.
Mikään ei olisi toisin.


2 kommenttia:

Anjuska kirjoitti...

Hieno runo!

Tuota lähes jokainen joskus pohtii. Sinä sen osasit kauniiseen runopukuun pukea.
Kiitos runosta!

Sanataito kirjoitti...

Kiitos! Luulen, että on kaikkein vaarallisinta on pitää toista ihmistä itsestään selvänä...