torstai 18. syyskuuta 2014

Olinhan siellä minäkin


Nuorten valtakunnassa. Siellä, missä energiaa ja voimia riitti, mutta myös uskoa siihen, että asiat etenevät, jos niiden eteen tekee töitä ja että hyvä aina lopulta voittaa.

Ikä riisuu muotivaatteet, kaventaa housunlahkeet, laventaa ja madaltaa kengät. Muuttaa kuteet vaatteiksi ja asukokonaisuudeksi. Siirtää legginsit ja naruolkaintopit alusvaatehyllylle, putsaa hilemeikit ja hiusmaskarat jonnekin. Joustokangasta se ei ikinä hylkää, mutta käyttää sitä ihan muihin juttuihin kuin ennen. 

Kyseessä ei ole revoluutio, vaan verkkainen evoluutio, sillä mitä sitä hyvää ja ehjää pois heittämään, ymmmmphh. Ensin tämä loppuun ja tuo alkuun, järjestyksessä.

Luulen kuitenkin, että toivo ei ole mennyt, vaikka moni Kalle, Paavo tai Toivo onkin jo mennyt. Ihan sama, missä päin vaatetusta on stretsiä, kunhan joustoa löytyy riittävästi  korvien välistä. Niin, että ymmärtää, miksi. 

Luulen, koska se on edullista myös itselleni. Oma rollaattori ojassa, ikään kuin. Ja onhan näitä Toivoja ja Auliksia ja Untoja ja Paavoja vielä olemassa ja äitemuorin halausta vailla. Jos eivät halua tulla halatuiksi, hyvin osaavat peittää senkin. Aikuiset miehet.

Nuorten valtakunnassa riitti energiaa työhön, jota ei ehkä pitänyt tärkeänä, mutta jonka tekemiselle oli jonkinlainen perustelu, hyvä asia tai lähimmäisenrakkaus tai asuntolaina. Kun energiaa on vähemmän, sitä pitää käyttää taloudellisemmin. Itsestäänselvyys, joka pätee lähes kaikkiin elämän resursseihin.

Elämä ei riitä kaikkeen. Vuorikiipeilijää minusta ei sitten ikinä tullutkaan. Onneksi. Sen, jonka tiedän vahvuudekseni, löysin vähitellen, elämän kautta, kun turha karsiutui pois. Valintatilanteissa tein ehkä enemmän oikeita kuin vääriä päätöksiä. Nuorteni kohdalla olen iloinen siitä, että kaikki valinnat eivät enää ole yhtä lopullisia kuin ennen, kansakoulu/oppikoulu –akselilla. Toisaalta: välillä on hyvä päättää ja jatkaa polulla, jolle on astunut, loputtomiin ei voi ajelehtia.

Nuorten valtakunnassa ei suljettu kanavia vaan ahmittiin uutta, otettiin vastaan, uitiin informaatiovirrassa, kelluttiin ääniaalloilla. Vanhempana sitä on tullut valikoivammaksi, voi mennä päivä, etten avaa mediaa kuin uutisten ajaksi, ei jaksa innostua kaikesta, sulkee kanavia ja ottaa vain sen, joka tuntuu oleelliselta.


Vanha varis köpöttelee pihatiellä. Ei nouse lentoon, mokoma vanhana syntynyt siipiveikko, tallustelee vaan ja etsii aamupäivän proteiinipaukkua. Varokaa, toukat, seniori tulee ja nappaa!

Ei kommentteja: