Nuorten valtakunnassa. Siellä, missä energiaa ja voimia
riitti, mutta myös uskoa siihen, että asiat etenevät, jos niiden eteen tekee
töitä ja että hyvä aina lopulta voittaa.
Ikä riisuu muotivaatteet, kaventaa housunlahkeet, laventaa
ja madaltaa kengät. Muuttaa kuteet vaatteiksi ja asukokonaisuudeksi. Siirtää
legginsit ja naruolkaintopit alusvaatehyllylle, putsaa hilemeikit ja
hiusmaskarat jonnekin. Joustokangasta se ei ikinä hylkää, mutta käyttää sitä ihan
muihin juttuihin kuin ennen.
Kyseessä ei ole revoluutio, vaan verkkainen
evoluutio, sillä mitä sitä hyvää ja ehjää pois heittämään, ymmmmphh. Ensin tämä
loppuun ja tuo alkuun, järjestyksessä.
Luulen kuitenkin, että toivo ei ole mennyt, vaikka moni Kalle,
Paavo tai Toivo onkin jo mennyt. Ihan sama, missä päin vaatetusta on stretsiä,
kunhan joustoa löytyy riittävästi korvien välistä. Niin, että ymmärtää, miksi.
Luulen, koska se on edullista myös itselleni. Oma rollaattori ojassa, ikään kuin.
Ja onhan näitä Toivoja ja Auliksia ja Untoja ja Paavoja vielä olemassa ja
äitemuorin halausta vailla. Jos eivät halua tulla halatuiksi, hyvin osaavat
peittää senkin. Aikuiset miehet.
Nuorten valtakunnassa riitti energiaa työhön, jota ei ehkä
pitänyt tärkeänä, mutta jonka tekemiselle oli jonkinlainen perustelu, hyvä asia
tai lähimmäisenrakkaus tai asuntolaina. Kun energiaa on vähemmän, sitä pitää
käyttää taloudellisemmin. Itsestäänselvyys, joka pätee lähes kaikkiin elämän
resursseihin.
Elämä ei riitä kaikkeen. Vuorikiipeilijää minusta ei sitten
ikinä tullutkaan. Onneksi. Sen, jonka tiedän vahvuudekseni, löysin vähitellen,
elämän kautta, kun turha karsiutui pois. Valintatilanteissa tein ehkä enemmän
oikeita kuin vääriä päätöksiä. Nuorteni kohdalla olen iloinen siitä, että
kaikki valinnat eivät enää ole yhtä lopullisia kuin ennen, kansakoulu/oppikoulu
–akselilla. Toisaalta: välillä on hyvä päättää ja jatkaa polulla, jolle
on astunut, loputtomiin ei voi ajelehtia.
Nuorten valtakunnassa ei suljettu kanavia vaan ahmittiin
uutta, otettiin vastaan, uitiin informaatiovirrassa, kelluttiin ääniaalloilla.
Vanhempana sitä on tullut valikoivammaksi, voi mennä päivä, etten avaa mediaa
kuin uutisten ajaksi, ei jaksa innostua kaikesta, sulkee kanavia ja ottaa vain
sen, joka tuntuu oleelliselta.
Vanha varis köpöttelee pihatiellä. Ei nouse lentoon, mokoma
vanhana syntynyt siipiveikko, tallustelee vaan ja etsii aamupäivän
proteiinipaukkua. Varokaa, toukat, seniori tulee ja nappaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti