Mökkirannassa oli vielä jäätä, metsät lopputalven
paljaudessaan läpikuultavia. Järvenselkä katosi sumuun, vastarannalla erottui
vain aavistuksena rannan hahmo. Rantakivikossa harmaiden lohkareiden vyöry.
Värejä niukasti.
Kotimatkalla kuunneltiin Radio Suomen vakavia äänenpainoja
Ukrainan tilanteesta. Toimitus oli ajan hermolla eikä radiotarjontaa yleensä
vaivaava samojen uutisnauhojen veivaaminen uudestaan ja taas uudestaan
häirinnyt. Tapahtumia seurattiin ja niitä analysoitiin.
En tiedä, mikä on Ukrainan kohtalo ja millaiseen tilaan
maailma joutuu. Sosiaalinen media on mukana konfliktissa enemmän kuin koskaan
eikä viestintää voida enää missään rajoittaa samalla tavalla kuin joskus
aikaisemmin. Meille tapahtumat vyöryvät tosiajassa, kaikkien kanavien kautta. Elämme
mukana, mutta onko tämä tapahtumasarja muutakin kuin myöhäisillan trilleri,
realityjännitystä?
Isäni täyttäisi tänä vuonna, maaliskuussa, 97 vuotta, Suomi
täyttää joulukuussa yhtä monta vuotta. Suomi on vahvasti olemassa, vaikka isäni
tavoin toisessa maailmansodassa siipeensä saaneena.
Yksi osa isäni identiteettiä oli sota. Arpi, joka oli tullut
haavoittumisesta ei koskaan jättänyt rauhaan. Ensin se oli vain merkki, jonka
lapsena selitin syntyneen siitä, että tuhma setä ampui isiä sodassa. Myöhempinä
vuosina siitä kehittyi yhä kipeämpi muisto ankarista vuosista ja kuukausista
sotasairaalassa.
Isäni kertoi tarinoita sodasta, hauskoja kaskuja,
viihdyttäviä sattumuksia. Rintaman todellisuudesta puhuttiin muissa seuroissa,
lasta – joka aikuistui ja ikääntyi, mutta oli silti aina oma lapsi –
säästettiin. Koti oli aina hyvä ja turvallinen. Kiputilat, onneksi melko
harvinaiset painajaiset, ihon alle jääneet ja mieleen painuneet sirpaleet
pitivät todellisuuden mielessä, elävänä.
Sodan varjo on pitkä ja se hälvenee hitaasti. Jos sodan
varjo laskeutuu Ukrainan, Euroopan, minkä tahansa maan ylle, se satuttaa
lapsia, äitejä, isoäitejä. Sotaan osallistuvilla on perhe ja läheiset, joiden
elämään tumma varjo lankeaa.
Toivotaan parasta vaihtoehtoa. Kevättä, joka saa sumun
hälvenemään, vedet vapaiksi ja maan vehreäksi. Toivotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti