Lempeän pakkasen päivä kaamosmaassa. Aurinko nousi kello
11.51, laski 12.36.
Lähdimme ladulle, hyvissä ajoin ennen auringon nousua ja
saavuimme tukikohtaan vasta auringon laskettua.
Huurteinen metsä oli musta-valkoisempi kuin milloinkaan,
kuuraiset puut ja pehmeä lumi. Taivas kirkastui vaaleanharmaasta melkein
valkoiseksi, sitten tummui hitaasti. Välillä sateli lunta, välillä tuuli
tuprautteli lunta puiden oksilta.
Koparanjälkiä ja papanoita näkyi, mutta ei yhtään sarvipäätä sattunut
samalle reitille. Ladut oli vasta kunnostettu, hienoa jälkeä.
Hiihtäjiä tuli vastaan harvakseltaan, mutta ladulla
on vanhanaikainen hieno Lapinmaan meininki, jokaista vastaantulijaa
tervehditään ja välillä muutama sana jutellaankin. Jo vain se on niin tässä
maassa, ettei koskaan tiedä, milloin tarvitsee toisen apua ja siksi on
pidettävä tiplomaatit kunnossa.
Kun ei talven ihmemaasta ole yhtään uutta kuvaa todisteena,
muistutetaan lapasista. Viime joulun aikaan kokosimme lapaspuun myyjäispöytään.
Lapaset ovat löytäneet uudet omistajat, kuva ja loru ovat muistoina jäljellä.
Pitäkää pää ja kädet lämpiminä, kun talvella ulkoilette!
Lapaspuu on rakennettu
Joulutorin pöydälle
Lapasia ripustettu ompi puumme oksille.
Lapaset on paritettu
Vasen löysi oikean
Kätösiä vailla vielä ovat uudet lapaset.
Talven parhaat hiihtoretket
Odottavat lapasta
Reppuun laita toinen pari ihan kaiken varalta.
Tule jouluostoksille
Lapasia katsomaan
Sovittele kätösiisi talven kylmät voittamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti