Päivän pituus tunti ja kaksi minuuttia. Huomenna vielä
vähemmän.
Sitten ei enää sitäkään?
Aamu alkaa keltaisena kajona eteläisellä taivaalla,
voimistuu, punainen kehrä vaeltaa metsikön yläpuolelle. Kun auringon valon on tajunnut,
se on jo hiipumassa.
Pieni kamera tekee tenän pakkasessa. Se hyytyy ja vaatii
lämmittelyä. Kameraa pitäisi kuljettaa kuin pientä lasta, lähellä vartalon
lämpöä.
Värit eivät toistu täsmälleen samanlaisina kuin silmä ne
erottaa, valo ei tunnu riittävän kuvaan. Hennot roosan sävyt ja siniset
kajastukset jäävät tallentumatta.
Katse tarttuu lämpömittariin monta kertaa päivässä. Aamusta
alkaen lukema on alkanut kolmosella, nyt kakkosella. Lauhtuuko se huomiseen
mennessä hiihtokeliksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti