Ajankohtaista vai ei

Matkaan halki maailman 
Sateisen ja harmaimman.
Syksyn polun pimeän
Päässä näen kynttilän. 

Syksy riisuu vaatteitaan
Talven enteet yllä maan.
Vielä yksi yö ja sitten, 
Vielä yö. Ja ehkä sitten.

Kuinka tulee joulu meille
Lähteekö se talven teille?
Kuinka jaksan odottaa
Jos joulu meidät unohtaa?

Luottaa jouluun lapsonen
Antaa toivon tähtönen
Vielä pitää malttaa mieltä
Se tulee vielä, tulee sieltä.

Lupaukset toteutuvat 
Ajallaan ja uudestaan 
Onnellista valmistaa  
On talven juhlaa ihanaa!

Kaikenlaisia naamoja

Naamakirja, veispuukki, 
Olen alkanut ymmärtää niitä, jotka eivät mukana pyöri ja yhä vähemmän ymmärrän niitä, joille se on lähes toinen hengitys. Anteeksi. Molemmat. 

Kaikenlaisia naamoja on tarjolla. 
Sellaisia, joille sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain tärisyttävää. Niin kuin sellaista, että päivän jälkeen tulee ilta ja illalla pitää mennä nukkumaan, aamulla viimeistään. 
Tai sellaista, että syödään lounas ja juodaan kahvit ja ah ja voih päivällinen.

Sitten on niitä, joille ei ikinä tapahdu mitään, mutta jotka kierrättävät iltalehtien uutisia ja juorulehtien uutisia ja tavallisia uutisia ja kaikkea muuta, minkä voi lukea netistä muutenkin. Jos nimittäin osaa lukea. 

Testaajat ovat ihan oma lajinsa. Ei mitään kuningaskuluttajia, joilla on menossa kumirenksu- tai paperiliitinperformanssi, vaan niitä, jotka haluavat saada vahvistuksen sille, että ovat kuningaskotkia, sekarotuisia piskejä, palsternakkoja tai entiseltä nimeltään Eulaalioita. Siinä sitten kalpenevat pihavarikset, englanninbuldoggit, silpoydinherneet tai nykyiset Maijat. Taivaanvuohista, vihikoirista, parsakaaleista ja muista Virtasista puhumattakaan. 

Esteetikoista ei aina tiedä. Onko niillä kotona tuommoista vai leikkiikö ne vaan, ettei me huomata, että Voguesta. Tai sitten nämä ovat jo Voguessa. Hyvä jos meikäläinen pääsisi edes ykkössanomiin. Ilman puhtaan valkoista, kullalla ja turkiksella silattua sohvanurkkaa voi olla aika turha toivo. Vaikka kuinka käytännöllinen kämppä olisi. 

Sellaisiakin on, joilla on ihan itse tehty lapsi puolinakuna tai kelteisillään viltin päällä köllöttämässä. Hei haloo, meilläpäin lapset solmivat avioliittonsa itse ja aikuisina. Jos rakastat lastasi mutta et ole pedofiili, niin. Juuri niin. Sorry. 

Joistakin tyypeistä ei voi olla pitämättä, hurrjasti tykkäämättä. Sekin kaveri, joka on aina ensimmäisenä klikannut peukkua, oli kuinka tyhmä päivitys tahansa. Jaksa jaksa, tykkään susta. Ja ne kaksi veikkosta, joilla on jumalainen taito käsitellä kameraa ja ikuistaa se kaikkein ikuistamattominkin tilanne. Aamusumu Sörnäisissä tai metsämuurahaisen selfie. 

Ja sitten on vielä kaikki mun kaverit, arvostelun ulottumattomissa ja ihania. 
Jatkan siis vielä naamailua, tällä vanhalla naamalla. 

Taitteessa

          Marraskuu  

          Aamulla kuuraa

          Riitettä askeleen alla

          Rapean rapsakka polku

          Aurinko koskettaa kinkamaa

          Säkenöi hiljainen huurre

          Kiteissä kimmeltää

          Uusi ja puhtoinen

          Utuinen lumi.

 Joulukuu

Oksat, talviset

Unettoman tuulen alla

Levottomat, odotuksen riivaamat

Uupuvat yöhön, tyyntyvään

Kaamoksen tummaan syliin

Uneen, turvaan

Uuteen.

Sataa lunta

Sataa lunta. Valkoista.

Koko maisema hohtaa taivaan valoa.

Sataa lunta. Kosteaa.

Nauti valkoisesta, pian se on poissa.

Sataa lunta. Kaunista.

Kuuset kantavat valkoista viittaa.

Sataa lunta. Lumoavaa.

Yön valojen ja varjojen tunnelmaa.

Marraskuu

Harmaa ja harmaa  

Hämärä liikkuu

Yö yhä pitenee

Päivä on tuokio.

Varjot ja varjot

Kasvavat mittaa

Kalpea valo

Lämpöön ei yllä.

Lyhdyt ja loisteet

Pimeää voittaa

Valo kun saapuu

Juhla on meillä.

Lämmin ja tuttu

Ikävän murtaa

Sydämeen parhain

Tunne saa tulla.

Marraskuun taivas

Werlanderintie, Niemenkylän virkavierun kohdalla.

Marraskuun taivas kylän yllä. Ilmassa tuoksuu, pakastuu. Sytytetään valoja, raivataan tilaa pimeältä. Tumma maa, jossa on annettava katseen kulkea rauhallisesti, yön väreihin totutellen. Siellä ne ovat, tallella niin kuin kuu, paikoillaan.

Seuraavana aamuna kuulaus on vaihtunut sateeseen. Vesi piiskaa viimeisiä lehtiä, puutarha pukeutuu harmaaseen. Kun sade taukoaa, pensaat sinkoilevat pikkulintuja.

Se, joka tänne on juurtunut, pysyy nyt sijoillaan. Turvaa siihen, mikä on aina tiedetty ja osattu. Turvaa siihen, mitä on. Uuden rakentamisen aikakin on, mutta se ei ole tämä.

Sammatin kirkkomaan vanhaa puolta, taustalla lainajyvästö.

Vanhan puun viisaus on hiljaisuutta, kuuntelua. Elämä kiteytyy tarinoiksi. Sytytä lamppu ja avaa aikakirjat, sytytä kynttilä ja kuuntele sieluasi.  

Pyhäinpäivän aikaan kirkkomaalle syttyvät elävät tulet. Sukupolvet ovat läsnä, lähellä. Muistot, mielikuvat. Rakkaat, lämpimät muistot. Rakas, kirpeänsuloinen ikävä. Kiitos, että olitte, kiitos, että teitte niin monta muistoa.

Sammatin kirkko