Rakas Joulupukki!

En suinkaan kirjoita Sinulle ensimmäistä kertaa. Kun oikein tarkkaan muistelen, olen varmaan kirjoittanut Sinulle ennen kuin edes oikein osasin kirjoittaakaan. Piirsin kuvat ja äiti kirjoitti, mitä ne tarkoittivat. Nyt olen huomannut, että äidillä pokka piti tosi hyvin, vaikka eihän hän mikään Hyasintti ollutkaan. Kiva äiti, heihei, terkkuja sinne taivaaseen!

Niin että olemme me tuttuja, vaikka viime vuosina en kovin ahkerasti ole kirjoitellutkaan. Ajattelin nyt näin hyvissä ajoin varmistaa, että varmasti tiedät, mitä minä haluan ja toivon. Joulupukille saa kirjoittaa itsekkäästi, kyllä Sinä sen olet jo huomannut. Muille ei näin itsekkäästi saisikaan kirjoittaa.

Lahjoja on mukava avata ja katsoa, kuinka antaja on väkertänyt nauhasta rusettia ja laittanut kortin ja koettanut saada joulupaperin pysymään ehjänä ja sileänä. Minulta ne(kin) temput huonosti onnistuvat ja kiire tulee, aina lopussa.

Mutta ihan oikeasti, hei Pukki. Lukisitko nyt tämän, se on minulle tärkeä juttu. Nämä ovat minun toiveitani. Minun aikuisten oikeita toiveitani.

Minä tahtoisin, että joulu tulisi ajallaan ja rauhallisesti, ettei sorruttaisi hössöttämään. Minä toivon, että muistaisin ajoissa kaikki sinapit ja kermat ja liivatelehdet ja pomeranssin niin, ettei tarvitsisi aattona kolme minuuttia ennen joulurauhan julistamista ryysiä vielä kerran ostoksille.

Minä toivoisin, että perhe söisi niitä jouluruokia, joita osaan valmistaa tai ihan itse kaupasta ostaa. Niissä on kumminkin hommaa ja hoitamista.

Minä toivoisin, että koti pysyisi suhteellisen siistinä – me juuri siivottiin ja luututtiin ja kyllähän täällä vielä imuroida pitää, mutta kumminkin. Samalla toivon, ettei mikään kodinkone tai arkivärkki hajoaisi aatonaattona. Meillä se on aina ollut perinteinen tavaroiden hajoamispäivä, mutta pliis, pliis, ei tänä vuonna. Uusien koneiden hommaaminen on tylsää ja niiden sielunelämään perehtyminen lyhyellä varoitusajalla vielä tylsempää.

Minä toivoisin, ettei kukaan hätäpäissään ostaisi minulle enää yhtään uutta koriste-esinettä tai muistoesinettä tai muuta kaunista turhaa. Niitä on jo ja niissä on jo pölytkin valmiina. Elämä on rajallinen voimavara enkä halua käyttää siitä yhtään ylimääräistä sekuntia pölyjen pyyhkimiseen. Tietty, näkyyhän se meillä, mutta kumminkin. Värvää vaikka mieluummin tälle blogille lukijoita tai kommentoijia.

Jos haluat antaa minulle kirjan, varmista ensin vaivihkaa, että varmasti haluan kirjan. Niitä messuostoksiakin on vielä lukematta, jopa parilta viime vuodelta, jos olen rehellinen. Ei minulta lukeminen ihan heti lopu. Joulukirjan säestyksenä käytetään usein suklaalootaa, mutta onko se nyt niin tarpeen, kun ne entisetkin vielä lymyilevät vyötärönseudulla.

Äläkä osta minulle vaasia tai vatia. Vaaseja on ja vateja, mutta vanhoissakaan vaaseissa ei ole kukkia. Olisiko se nyt niin kiva lukea loppiaisena lehdestä: yksinkertainen mummo oli vaarassa hukkua roinaan. Olisiko? Kysyn vaan. 

Pari tuntia lisää valoisaa päiväaikaa olisi mukava ja pari tuntia enemmän vuorokauteen. Kyllä minä niille käyttöä keksin. Saa olla hämäriäkin tunteja, jos valoisat ovat lopussa. Kun aina illalla huomaa, että hommia jäi iso kasa yli eikä maailma taaskaan tullut valmiiksi.

Jos sinulla on oikein iso paketti, laita se minulle. Siinä voisi olla pari kuutiota tyhjää tilaa. Ihan tavallinen tyhjä tila käy ja käytettykin, kunhan on tyhjää. Minä kyllä osaan sisustaa sen ja se täyttyy alta aikayksikön, vaikka kuinka jarruttelisi. Tyhjä tila olisi tosi mukava yllätys.

 Haluatko antaa jotain oikein henkilökohtaista? Hali, sellainen pitkä ja lämmin jouluhali tekisi hyvää, saa niitä haleja montakin olla. Hyvänmielen haleja. Ei niissä taka-ajatuksia tarvita, mutta lämpimiä ajatuksia saa kyllä olla. Eikä kai kukaan kylmästi ajatteleva edes hoksaa halata.

Isoäitinä ajattelen lapsia ja maailman lapsia. Kun kaikilla lapsilla olisi turvallinen ja hyvä koti, rakastavia, lujia aikuisia turvana ja esimerkkinä ja tukena. Minun ei koskaan ole tarvinnut kotiani hävetä, vaikka se vaatimaton on ollutkin. Samaa toivoisin kaikille maailman lapsille. Niille suloisille nappisilmille ja pörrötukkaisille ja lettipäille ja pisamanenille ja uhmaikäisille ja aroille ja rohkeille. Kaikille lapsille hyvä koti, jossa saa olla lapsi ja toteuttaa omaa lapseuttaan ja kasvaa isoksi.

Lopuksi voisit laittaa kaikkiin kaikkien paketteihin ison annoksen maailmanrauhaa ja kotirauhaa ja katurauhaa ja koulurauhaa ja yleiskäyttöön sopivaa rauhaa. Siitä näyttää olevan pulaa ja sille kyllä olisi käyttöä kaikkialla maailmassa ja kaikkina vuorokauden tai vuoden aikoina. Se olisi ihan kaikkein paras juttu.

Hauskaa joulun aikaa Sinulle, Joulupukki!

Taidat olla vanhin kirjeystäväni ja pitkäaikaisin. Kyllä sinä minut tunnet. Voi hyvin ja pysy terveenä! 

Puumerkki

Yksitoista vuotta ehti kulua, ennen kuin kirjailijan omakustanteena julkaisema näytelmä sai kantaesityksensä syrjäisessä Oulun kaupungissa. Näytelmän tekijä oli kuollut kolme vuotta aikaisemmin, unohdettuna, sairaana. Ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri perustettiin samana vuonna, jona kirjoittajan hiipuva elämänliekki sammui.

Nummisuutarit ei kuitenkaan jäänyt huomiotta. Se julkaistiin 1864 ja seuraavana vuonna teokselle myönnettiin valtionpalkinto. Vaikka teos sai kiitosta, aikaa kului, ennen kuin se pääsi näyttämölle.

Osasiko Aleksis Kivi (1834–1872) edes kuvitella, millainen Nummisuutarien esitys teatterissa voisi olla? Uskalsiko hän toivoa, että tarina todella pääsisi näyttämölle? Millaista lavastusta tai puvustusta hän sille toivoi?

Nummisuutarit oli kirjoitettu paitsi teatterille, myös lukijalle, joka tutkailee sitä kammiossaan, oman mielikuvituksensa valossa. Näytelmätekstiin kuuluu tiiveys eikä tapahtumakulkujen hahmottaminen aina ole helppoa, ainakaan tottumattomalle lukijalle. Tekstiä on SKS:n julkaisemassa kriittisessä editiossa yli sata sivua – jykevää ja ilmaisuvoimaista kerrontaa, joka ilmeikkyydellään palkitsee lukijaansa. Sanoja, sanoja on liikaa, ainakin nykyajan näyttämölle. Jos joutuisin tekstiä lyhentämään, en onnistuisi tehtävässä, niin hienoa Kiven kieli on.   

Nummisuutarit on merkillinen näytelmä. Samalla, kun se on yhden ihmisen kehitystarina, se kertoo syvin sanoin suomalaisuudesta ja ammentaa voimaa tämän maankolkan ihmisten juurevasta arvopohjasta.

Laittamattomasti haasteltu ja viisaasti, sen taidan vakuuttaa. Kuin me vaan aina itsemme rehellisesti käytämme, sovintoa ja suosioa rakennamme, emmekä koskaan pidä suden eikä lampaan puolta, niin kukkuupa, kukkuupa viimein lähellä hautaamme kivi-aidan turpeella kunnian käki.

Toinen näytös, Eskon puheesta Karrin häissä.

Nummisuutarit on elävää, elinvoimaista historiaa. Koululaitos on alkuvaiheissaan, kansan lukutaidosta kantaa vastuun kirkko ja lukemisen opettaminen on yksi lukkarin monista tehtävistä. Lukutaito opitaan, jonkinlainen, kirjoittaa vain harva osaa, nimikirjoituksen sijaan piirretään puumerkki. Puumerkki on tekijän signeeraus veistetyn hirren pinnassa, tärkeä merkki maailmassa, jossa miehen useammin pitää tarttua kirveeseen kuin kynään.

Tuvan kirjahyllyssä ovat virsikirja ja almanakka, varakkaammissa taloissa Biblia. Laulujen ja sanontojen viitekehyksenä ovat Raamatun kertomukset, vuoden 1701 virsikirjan virret ja rekilaulut. Suomalainen kulttuuri on astumassa konkari-askeleensa kohti nykyaikaa ja yhtenä kirjallisuuden perustan luojista on Aleksis Kivi.

Nummisuutarit lienee edelleenkin Suomen esitetyin näytelmä. Tänä syksynä se on tehnyt komean uuden tulemisen Kansallisteatterin suurelle näyttämölle. Estradille, jolle  se kuuluu.

Janne Reinikaisen ohjaus ja dramaturgi Eva Buchwaldin sovitus klassikkotekstistä on upeaa Aleksis Kiven kieltä. Niitä repliikkejä, jotka tunnemme aikaisemmista sovituksista, kuullaan, mutta samalla kuullaan musiikkia ja hiljaisuutta. Kaikki puhe ei mahdu näytelmään, mutta vuorosanoissa on tuttua paatosta ja painokkuutta, Kiven kieli pääsee hienosti oikeuksiinsa.

Visuaalinen kokonaisuus on häkellyttävä. Rohdinpaidat ja harjastukat ovat jääneet syrjään, Eskon kaulalla riippuu leijona. Lavastus luo illuusioita, joita Aleksis Kivi tuskin osasi edes kuvitella. Suutarimestari Topias puhuttelee poikaansa saunan lauteilla, Karrin häissä liikutaan bisnesmaailman tasoilla, erilaisuutta alleviivaten, kohmeloisen Eskon tuska riipaisee sydäntä. Näytelmän valot ja varjotkin ovat elämys.

Minulla on aikuiseen ikään ehtineen suomalaisen tuntuma Nummisuutareihin, elämän pituinen. Olen Pyynikillä katsellut harjastukkaisten hahmojen koheltamista Joselininniemen maisemassa. Olen nähnyt elokuvia ja teatterisovituksia, lukenut Kiveä ja Kiven tekstejä. Avautuuko tämä versio niille, joilla ei samanlaista tuntumaa ole? Saako se innostumaan Aleksis Kivestä ja mestarillisen kielen hienouksista?

Aleksis Kivi luokitteli näytelmänsä komediaksi, vaikka siinä nauru sekoittuukin kyyneliin. On niin kuin lukkari Sepeteuksen kuvauksessa edellisen sunnuntain jumalanpalveluksesta, ensimmäisessä näytöksessä.

Kahteen osaan jakasi hän saarnansa, ensimäinen oli helvetin vaivasta, toinen taivaan ilosta. – Oih, oih! sitä poikaa, Herran enkeliksi hän tuntui, koska hän pohti, hikoili ja pohti ja puhalteli innossansa. Mutta näitpä huudostansa vaikutuksen viimein: kävipä äkisti ihana liikutuksen humaus yli naisväen puolen kirkkoa, ja humauksen perään pientä ja kestävää pirinätä kuulit niinkuin sanan sattuessa tapahtuvan tiedämme.

– – –

Kauvan hän naisia itketti ennenkuin sana pystyi miehiin, mutta antoipas hän heille muutaman kiivaan silmän-mulkauksen ja huusi kovasti, että ”tästäkin saarnasta teidän kerran tulee tehdä ankara tili”, ja järähtipä, järähtipä muutaman ukon leuka ja siellä ja täällä tutisi  joku karhea tukka; ja koska hän nyt tuli saarnansa toiseen osaan ja taivasta oikein eteemme maalailemaan rupesi, niin kohina raskas kuului yli koko kirkon, kuin metsässä, koska rakeita sataa ja ukkonen pauhaa, herranvoima korkeudessa jylisee; ja yksikän silmä ei kuivaksi jäänyt. Tämän kaltainen eilinen kirkonmeno, jonka ihanuutta sinä, Topias, et saanut maistaa.

Nummisuutarit-näytelmän kriittinen editio on julkaistu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran verkkosivuilla. Tekstiä täydentävät tarkat kommentit ja selitykset. Kannattaa tutustua!

http://elias.finlit.fi/nummisuutarit/index.php?action=text#itemId=1