Aika moni on sittenkin matkaan lähtenyt. Rovaniemen asemalla aamukahdeksalta on vielä pimeää, lehtikuusen kuuraiset oksat säikähtävät valkoisiksi, kun salamavalo tarttuu niihin.
Ei se vain nin kylymä ole, mutta kun tuo ilima on ninkö
pystyä, nin enämpi se tuntuu kylymältä.
Markkinakojujen tädeillä on riittävästi päällä ja jovain se
lämmittää, kun saa ihmisten kanssa rupatella ja onhan kojussa sentään lämpö päällä.
Tukikohtaan ajetaan valkoista, kuuraista tietä ja tien reunoilla
huurteiset, valkoiset puut. Lumiraja on tänä vuonna vielä pohjoisessa. Maa on
valkoinen, mutta laduiksi asti ei luonnonlumi vielä riitä.
Gladiaattorit kokoontuvat harjoituksiinsa ja kisoihinsa, kahdet sauvat ja kolmetkin sukset varustuksenaan. Kisavaatteiden väreille ei pärjää kuin pizzerian punakeltainen.
Hetken on päivä, sitten jo ilta, taivas ruskottaa kahden
aikaan. Pakkanen ei lyhyestä aurinkoisesta tuokiosta piittaa: ilima on aina
vaan pystyä.
