Sataa, ilma on viilentynyt, järven vesi on lämmintä aurinkoisten päivien jälkeen. Aamu alkaa sateen kosketuksesta iholla, järven lempeistä aalloista. Uinnin jälkeen iholla tuoksuu kesä.
Rannat katoavat sateeseen, ulappa jatkuu ja jatkuu...
Lapsenlapsi nukkuu vielä, vaaleat kiharat kehystävät tyyniä kerubinkasvoja. Lumous vaihtuu kohta uuteen päivään, uusiin leikkeihin, hiukset liehuen.
Mökille kokoontunut perhe ja kesäelämän käynnistäminen pitävät kameran piilossa ja ajatukset muissa asioissa.
Upeat auringonlaskut ja niitä seuraava aamuruskot – ne, joiden värit eivät ole ruskotusta, vaan intohimoista punaista ja oranssia, jäävät sielun arkistoon.
Muistatko vielä, millainen iltarusko voi olla? Silloin, kun taivaanrannan täyttävät kaikki hohtavat sävyt, silloin, kun punerrus aamun kynnyksellä vain vaihtuu uuteen...
Pihapolun Iku-Turso antaa sateen valua kasvoilleen, kivinen ilme terästyy aina veden valuessa.
Sammaleen katse kirkastuu, kivien peitteet heräävät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti