Herra Tokmannin fiinimpi lasikaappi eli käynti EMMAssa

Herra Tokmannin olen nähnyt monta kertaa televisiossa. Ruutupaitamies ajaa rekalla mutkaisilla vuoristoteillä ja taivuttaa upealla hymyllä kaikki suurista voitoista haaveilevat tavarantoimittajat alennuksiin, puolustaen meitä nuukuuteen taipuvia kuluttajia. Sitten Herra Tokmannista tulee vieläpä Joulupukin apumies ja hovikuljettaja. 

Ei elämä noin hienoa voi ollakaan! Eikä se kai oikeasti aina olekaan. Mutta kadehdittavan hyvä mainosidea. 

Herra Tokmannin fiinimpi lasikaappi 

eli käynti EMMAssa 

 

Kiitos, Hannele ja Pekka! Oli mainio juttu, että ehdotitte yhteistä vierailua EMMAn näyttelyyn. Olimme jo pohtineet Kyösti Kakkosen kokoelmasta koottuun näyttelyyn tutustumista, mutta se nyt vaan oli jäänyt. Jos joku hyvä aie jää samalla tavalla paitsioon, se jää helposti kokonaan. Onneksi tässä ei niin käynyt. 

 

Todellisen elämän Herra Tokmanni, kauppaneuvos Kyösti Kakkonen on menestynyt liikemies ja taiteen keräilijä. EMMAn näyttelysivuilla julkaistussa haastattelussa hän kertoo kodistaan: maaseutukodissa oli paljon kauniita, käsin tehtyjä arkisia esineitä, joiden taitava työnjälki tuotti käyttäjälleen iloa. Opiskeluvuosina syttyi rakkaus taiteeseen, Kyösti Kakkosesta tuli lasin ja keramiikan keräilijä. 

Toini Muonan töitä, joista tuli kokoelman alkusolu. 

Kyösti Kakkosen kokoelmaan kuuluvia töitä on esillä Espoon WeeGee-talossa, Espoon nykytaiteen museossa, EMMAssa. Kokoelma on laaja, 10 000 esinettä, esillä on pieni osa siitä. WeeGee-talon kokoelmiin on talletettu yli 1300 teosta, joista niistäkin riittää paljon nähtävää ja koettavaa tuleville vuosille. Näiden taideteosten ohi ei voi vain kiiruhtaa, niiden ääreen on pysähdyttävä. Moni esine saa mielen liikkeelle, nostaa pintaan muistoja ja herättää tunteita. 

       Näyttely on taidokkaasti rakennettu, työt on ryhmitelty kuuteen kategoriaan.  

Taidetta ja muotoilua 

Koskettava kauneus

Sulaa lasia, palavaa savea 

Taidetta koteihin  

Vallan muodot 

Huvimaja ja Amazonas. 

 

Kokoelman alkusolu on ollut keraamikko Toini Muonan (1904-1987) teosten jäämistö, jonka Kyösti Kakkonen onnistui hankkimaan. Toini Muonan töitä on esillä myös EMMAn näyttelyssä. Toimi Muonaa on luonnehdittu modernismin edelläkävijäksi – töiden harmoninen muotokieli ja taidokkaat lasitukset puhuttelevat yhä. 

Wirkkala, Aalto, Sarpaneva, tuttuja, ikonisia esineitä. 

 

Taidetta koteihin on tietysti tutuin osio näyttelystä.  Vaikka kotona olisikin Tapio Wirkkalan (1915-1985) laseja, kaikkia niitä ei monellakaan ole. 

Aaltovaasejakin löytyy, mutta kenellä on kaapissaan kaikki värit? Alvar Aallon (1898-1976) taidokasta tuotetta on varioitu ja toteutettu eri väreissä. Entä Timo Sarpaneva (1926-2006), jonka käyttöesineitä on monessa kodissa. 

Taitavan puukonkäyttäjän linnut. 

Tapio Wirkkalan ja hänen puolisonsa Rut Brykin kokoelmasta on erillinen näyttely EMMAn toisessa kerroksessa. Työt on deponoitu museoon jo aikaisemmin, näyttely täydentää oivallisesti ykköskerroksessa olevaa laajaa katsausta lasi- ja keramiikkataiteeseen. 

 

Kaikkein taidokkaimpia esineitä ja teoksia on usein voinut vain kaukaa ihailla. Näyttävimmät uniikkiesineet ovat museon vitriineissä. Niiden äärelle pääsee museokorttia vilauttamalla. 

       Sillä, minkälaisia kuppeja ja laseja kotikaappiin päätyy, on merkitystä. On ilo kattaa kauniit astiat pöytään, vaikka kaikkia ei arkena käyttäisikään. Esineiden harmonia tuo iloa ja iloa me ihmiset tarvitsemme.  

 

Birger Kaipiaisen töitä uran alkutaipaleelta 

Komeat seinälautaset saavat yhä enemmän väriä, kun taiteilijan ura etenee. 

Birger Kaipiainen (1915-1988) on tuttu kotoisista Paratiisikupeista, mutta EMMAn näyttelyssä tajuaa taas, miten monella tavalla taiteilija onkaan osannut olla värikäs, salaperäinen, puhutteleva. Kellolintu, loisteliaat seinälautaset, värikkäät hahmot, saven muodoilla alati jatkuva leikki.  

 

Birger Kaipiaisen työt on järjestetty kronologisesti. Ensimmäiset seinälautaset on tehty pian sodan jälkeen, 1950-luvun värit ja muotokieli ovat hillittyjä, 1960-luvulla töihin tulee voimaa ja lisää värejä. 

 

Mikä on vaikuttanut muotoihin ja väreihin? Varmasti taiteilijan ajatukset ja tavoitteet ovat pitkän uran aikana muuttuneet ja kehittyneet, mutta mikä osuus on pulavuosien materiaaleilla ja mielialoilla? Käyttöesineitä valmistettiin sodan aikana ja jonkin aikaa sen jälkeenkin hauraasta ara-massasta, lasitukset olivat vaisuja. ilmapiiri oli varovainen, rohkeus kasvoi vasta elämän kohentuessa ja varmasti myös materiaalien saanti parani. 

 

Oiva Toikan Lasimetsä.

Oiva Toikka (1931-2019) oli ensimmäisiä taiteilijoita, jonka käyttöesineet henkivät hiljaista huumoria ja elämäniloa. Lasilintujen mestarin rakentama mahtava lasimetsä rajaa näyttelytilaa, sen heijastuksia voi ihailla eri suunnista ja tutkia valon leikkiä näennäisesti yksivärisillä pinnoilla. 

Markku Salon Huvimajaan voi vetäytyä. 

Amazonas on suuren joen henki tai amatsooni, soturinainen.
Katoavan luonnon puolustaminen liittyy molempiin tulkintoihin.  

 

Suomalaisen lasi- ja keramiikkataiteen tulevaisuus on nuorissa tekijöissä. Ja mestareiden rinnalla on useita todella merkittäviä taiteilijoita. Markku Salon Huvimajaan voi astua sisään, komea Amazonas on kunnianosoitus suurelle joelle ja samalla vahvoille naishahmoille. 

 

Tumman tytön hahmo miltei katoaa taustaan. 
Työn ajankohtaisuus korostuu näinä aikoina. 

Myös Kim Simonssonin keramiikkaveistoksia on näyttelyssä. Pehmeällä vihreällä nukalla päällystetty tyttöhahmo syventyy lukemiseensa, mustaan verhottu tyttö etsii tietä auringonkukka kädessään. 

Katselen teoksia samalla viikolla, jolloin Ida Rauman Hävitys: tapauskertomus on voittanut kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Lasten puolesta voi ottaa kantaa monella tavalla, toivottavasti taiteilijoiden viesti kuullaan.  

 

Tapio Wirkkalan upea uniikkityö- 

Kaj Frankin kokeiluja, joissa yhdistetään erivärisiä laseja. 

Modernia lasitaidetta, Joonas Laakson venetsialaisia laseja. 

Kaiken kimmeltävän lasin, hehkuvien värien ja taidokkaiden muotojen keskellä on hyvä muistaa myös lasin tekijöitä, ammattitaitoisia lasinpuhaltajia. Tarvitaan taiteilijan ajatuksia ja ideoita matkalla kohti uusia muotoja ja värejä, mutta ilman osaavia ammattilaisia ne eivät toteudu. Miten villit ideat saadaan toteutettua – millaista eri tekijöiden välinen yhteistyö on? 

Joku taiteenharrastaja totesi, että näyttely on ollut onnistunut ja näkemisen arvoinen, jos yksikin sen teoksista on ollut kiinnostava ja jäänyt mieleen, Kauppaneuvos Kakkosen kokoelman esittely on monin, moninkertaisesti onnistunut. 

Kristiina Riskan juhlavat ruukut. 

Francesca Maschitti Lindhin kauniita seinälaattoja. 

Alma Jantusen riemukasta lasitaidetta.

Birger Kaipiaisen lautasia. 

Riisiposliinia, Friedel Holzer Kjallberg. 

Nanny Stillin taidetta kokoelmassa on paljon. 

Sammon taonta, Yrjö Rosolan uniikkityö.