Sinivalkoinen maa, sielunmaisema

Lumiaita rajaa taivasta ja maata tunturissa, lunta on vasta muutama sentti. 

Maa avautuu kaikkiin ilmansuuntiin, sininen ja valkoinen niin kuin taivas ja hanki. Avaran taivaan alla on tilaa tuulelle. 

Virtaavat vedet ovat vielä hetken vapaita, pakkanen vaanii joka yö. Tumma vesi ei kauan jaksa heijastaa maisemaa, veden pintaan kasvaa jää. 

Katselen ikipuita. Honka keloutuu, puu riisuu kuorensa ja näyttää, miten runko on vuosien aikana tavoitellut korkeutta.  

Puu kantaa aikaa. Luppoa oksilla, elämän merkkejä. Vain puhtaassa ilmassa on lupolla lupa kasvaa, luoda omat kuvionsa korkean oksiston suojassa. 

Metsä on suoja ja elämän antaja. Metsä on ihmisen työ ja leivän lähde. Helpolla ei täällä pääse, mutta vastuksiin on totuttu. 

Laanilan savottakahvila, kahvilassa näyttely. 

Sinivalkoisen maan taivas elää ja heijastaa värejä. Aamupuolella maailma hehkuu oranssina, illalla on uusien värien aika.  Yön tumma syli on sininen. Mistä tämä kansa saa värinsä, hehkuvat kuvionsa – täällä kysymys on turha. 

Sinivalkoinen maa palkitsee vaivan, kulkijan askeleet ja uurastuksen kapealla polulla. Katsele, kuuntele jalan alla rahiseva lumi ja ohut jäinen riite, tunne tuuli ja raikas ilma. 

 

Sinivalkoinen maa, sielunmaisema. 

Kuvat Saariselältä, viikolla 48 / 2020.